Otetaan mitä on

Pakko on taas kummastella tätä elämänmenoa maassamme. Toivottavasti ei tulkita vihapuheeksi. Koko ikäni olen pysytellyt sitoutumatta mihinkään puolueisiin. Olen kyllä kallistunut milloin vasempaan, milloin oikeaan ja välillä olen fanittanut vihreitä, kristillisiä ja (suomen)ruotsalaisiakin, riippuen siitä, minkä puolueen arvot ovat olleet lähinnä omiani eri elämänvaiheissani. Nyt alkaa tuntua siltä, että pakko on tuntea ainakin myötätuntoa persuja kohtaan. Ihme, että kukaan heistä uskaltaa enää sanoa tai kirjoittaa mitään, sakothan siitä rapsahtaa. Ja kepulaisen pääministerinkin riepottelu alkaa jo harmittaa. Totta kyllä, itsehän poliitikot ovat sellaiseen asemaan halunneet, jossa joutuvat varomaan sanojaan ja tekemisiään, jos osaavat. Mutta silti, pitemmän päälle alkaa vaikuttaa noitavainolta. – Sitten toiseen vainottuun ryhmään eli uusnatseihin. Ikinä en ole yhteenkään natsiin törmännyt, en uuteen enkä vanhaan. Paitsi, että televisiosta olen kyllä ihaillut filmien salskeita natseja univormuissaan (anteeksi). No, näitä tavalliselle ihmiselle näkymättömiä uusnatseja ovat erikoistuneet vainoamaan naispuoliset syyttäjät, jotka silmät leimuten vaahtoavat rasisimirikoksista. Siinähän ne raastuvanoikeudet ruuhkaantuvat, kun maassa on niin paljon persuja ja natseja, että suurrikolliset pystyvät luikahtamaan karkuun, vaikka tuomio olisi ehditty antaakin. Ehkä anovat turvapaikkaa Venäjältä (karvahatusta päätellen).-  Siinä missä olen välttynyt näkemästä natseja ja persuja kaduillamme, maahanmuuttajia näen kylläkin päivittäin. Kummastelen sitäkin, miten ne Irakiin jääneet (jätetyt) naiset ja lapset pärjäävät keskenään Bagdadissa ja Mosulissa, kun nämä miehet ovat sieltä joutuneet pakenemaan. Ja ketkä sitten sotivat Irakin armeijassa, eivätkö he ole pystyneet livistämään? Tänne tulleille kotiinpaluu on niin vastenmielistä, että vaihtavat kiireen vilkkaan uskontoa ja sukupuolista suuntautumistaankin. Mieluummin ollaan (muka)kristittyjä ja homoseksuaaleja kuin lähdetään takaisin kotimaahan, joka ei heitä toisaalta kyllä kaipaakaan. Sitä vain ihmettelen, eikö Irakilla ole mitään velvollisuuksia kansalaisiaan kohtaan, vaan jättää heidät muualle elätettäväksi, kun on eroon päässyt. Eikö sodan uskota ikinä loppuvan ja jälleenrakennuksen alkavan? Luulisi nuorilla miehillä olevan siellä enemmän käyttöä kuin kielitaidottomina täällä. Mutta eihän Suomi(kaan) omaa etuaan ajattele… .  Minä vain kummastelen.

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005047574.html

http://www.iltalehti.fi/pakolaiskriisi/2016050321507287_cm.shtml