Otetaan mitä on

Tässä maassa, jossa on tuuliviirinomainen hallitus, joka onnistuttuaan tekemään päätöksen, seuraavana päivänä peruu sen ja jonka tekemisiä pyörittävät Facebook-ryhmät, on tänä syksynä ollut jotain hyvääkin. Nimittäin ilmat ovat hemmotelleet, on ollut yhtä aikaa sekä lämmintä, että harvinaisen kaunista ruskaa ja pihlajanmarjojakin riittävästi (hillo on jo purkeissa). Mennyt kesä oli minun mielestäni ihan hyvä vaihtelevine ilmoineen ja tarpeeksi pitkä, koska on jatkunut vielä syksyyn. Illat ovat pimenneet, mutta nyt on aika osallistua kulttuuririentoihin, ennenkuin tulee vielä pimeämpää. Viime viikolla kävin katsomassa teatterissa ”Komisario Palmun erehdystä”, mielestäni Mikko Kivinen oli ihan kelpo Palmu, vaikka olikin täysin erilainen tyyppi kuin Joel Rinne. Melkoista ylinäyttelemistähän se oli, mutta se kuului ajan henkeen. Lippu oli kylläkin liian kallis, eläkeläislippu 40 euroa. Lisäksi kävin katsomassa virolaisen elokuvan ”Ema”, kovin tutut olivat maisemat ja ihmiset, kyseessä oli Rakkautta ja anarkiaa -viikon ilmaisnäytös. Vierailin vieläpä Talvipuutarhassa kuuntelemassa omaperäistä musiikkia. Taas kerran tuli mieleen: miksi en käy siellä(kin) useammin? – Lähiympäristössämme olen ihaillut kallionkolossa kasvavaa pikku puuta, jonka lehdet ruska on värittänyt kauniiksi. Aikaisemmin en ollut urhoollista kasvia huomannut.

http://www.hkt.fi/ohjelmisto/play.php?name=komi

http://www.hs.fi/kotimaa/a1474945434606