Kevät ei enää pelkästään ole tulossa, vaan se on jo tullut. Vaikka ei sitä ihan heti havaitse tässä ainaisessa harmaudessa. Päivät ovat jo rutosti pidentyneet, mistä johtuen tuntuvat vain entistä väsyttävämmiltä. Linnut tsirpittävät ja laulelevat innoissaan ja Hangon liepeillä on noteerattu haahkapariskunta, mikä on sikäläisille varma merkki kevään alkamisesta. Joten uskottava on. Eikähän palella ei ole tarvinnut tänä vuonna… Harvoina aurinkoisina päivinä tunnen virkistyväni, mutta sitten taas putoan harmaaseen turtumukseen, jolloin jo pelkkä ajatus kevyestä viikkosiivouksesta tuntuu ylivoimaiselta, puhumattakaan ikkunoiden pesusta tai konmari-tyyppisestä huushollin tyhjennyksestä. Vein pari kertaa pienehköt kantamukset Kierrätyskeskukseen, mutta siihen into lopahti. Sen kyllä havaitsin, että tavarapaljoudet ovat entistä enemmän siirtyneet kierrätykseen. Tavara ei tunnu maailmasta loppuvan. Ihmiset haihtuvat, mutta tavarat jäävät. – Kevään merkkejä lienevät myös kirkkojemme yllä loimottavat sateenkaaret ja aikaisin alkanut telttailukausi rautatientorin laidalla, joka tosin alkoi Kiasman edestä jo helmikuussa. Ja alkaapa toreilla ja turuilla olla erivärisiä telttoja ja kojujakin, joissa saa keskustella ymmärtäväisten ihmisten kanssa kahvia hörppien ja mukaansa saa pinssejä ja esitteitä, ehkä ruusujakin, jos hyvin käy. Ja lapsille ilmapalloja. Joten, mikäs tässä on kevään merkkejä tarkkaillessa
kansan edustajat: http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005109205.html
hyvinvointivaltion hedelmiä: http://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/3420576/Isoaiti+kieltaytyi+antamasta+rahaa++lapsenlapsi+puukotti+kahdesti
ketkä tarvitsevat turvapaikkaa? http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005113681.html
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201703042200080598_ul.shtml
Merkinnät RSS-syötteenä