Kauneuden elämyksiä

12.01.2016, lila46

Vaikka köyhän eläkeläisen niukkaa toimeentuloa kutistetaan entisestään tänä vuonna, eikä siinä ole mitään kaunista tai hyvää, voi nauttia ilmaisista kauneuselämyksistä. elämyksisistä. Viime viikon Tallinnan matkalla koin sellaisen talvisen kauneuselämyksen, jota harvoin on Helsingissä tarjolla. Kun laiva lähti, aurinko paistoi ja Suomenlinna sekä kaikki pienet saaret olivat kuin sadusta, sillä ne olivat verhoutuneet lumiseen pitsiin, joka peitti puut ja rakennukset. Saarten jälkeen nousikin sumu, tai miksi sitä talvella sanotaan, eikä jäljelläolevalla merimatkalla nähnyt mitään. Eikä Tallinnan satamassakaan ollut muuta nähtävissä kuin rakennustyömaita harmauden keskellä. Mutta, Helsingissä sai taas kotimatkalla kauneutta kerrakseen ihaillessaan valofestivaalin valaisemia kulttuurirakennuksia! Ennen, tulipa mistä suunnalta tahansa Helsinkiin talvella, ei huvittanut tulla, koska oli niin pimeää ja kylmää. Tänä talvena on ollut onneksi toisin. – Ei menestynyt ”Miekkailija” -elokuva festivaaleilla, silti se on minusta jopa erinomaisen hyvä leffa, ja kauniskin. Õhtulehdessä (7.1.2016) oli haastateltu päähenkilön esikuvana olleen Endel Nelisen lapsenlasta Sten Priinitsiä, joka totesi, että miekkailutreenit vaikuttivat aidoilta, mutta näyttelijä Märt Avandin ulkonäkö ei, sillä hänen isoisällään ei koskaan ollut partaa (toisinkuin filmissä). Eikä elokuvaa artikkelissa hehkutettu suomalaiseksi, eikä Klaus Häröä mainittu kertaakaan, sensijaan sanottiin teoksen olevan Viro-Suomi-Saksa -yhteistyötä. – Eilen illalla kävin teatterissa ex tempore, koska samanillan lipun saa puolella hinnalla. Narssismi on asia, joka on aina läsnä, yhtä hyvin oma kuin toistenkin. Joten, kävin katsomassa Kansallisteatterissa ”Olipa kerran minä” -näytelmän. Taas kerran ihmettelin, miten meitä katsojia riittää tavalliseksi maanantai-illaksikin. Enemmistö oli tietenkin kaltaisiani tätejä, mutta oli joukossa jokunen mieskin. Äitikorttihan tämäkin näytelmä oli, ensimmäisessä näytöksessä odotettiin, synnytettin ja hoidettiin lapsia. Arkisia ja ahdistavia tilanteita, jollaisia olen itsekin kokenut. Väliajalla ajattelin jo, että pitäisikö lähteä pois.. Toisessa näytöksessä oli kuitenkin menoa ja meininkiä, kun lavalle marssitettin julkinarsisteja Sarasvuosta Breiviikiin eri näyttelijöiden esittäminä. Hyviä suorituksia. Pakko oli jopa nauraa. Yksi lause jäi mieleeni, se meni kait näin: ”Homous on aina narsistista ja homot ovat narsisteja”. Olen samaa mieltä ja ollut jo pitkän aikaa joidenkin julkihomojen touhuja seuratessani. Eilinen näytelmä ei ehkä ollut kauneudella pilattu, mutta itsetuntemuksen saralla ajatuksia antava.