Matkailu,Ruoka ja ruokavaliot,Yleinen
Eilen tein nojatuolimatkan vuoristoisiin maisemiin. Olen katsellut Ville Haapasalon Kaukasian kierrosta kiinnostuksella, koska joskus silloin nuorempana seikkailin itsekin samoissa maisemissa, tosin puolta lyhyemmässä ajassa. Tällä välin rikkaasta neuvostotasavallasta Gruusiasta on tullut köyhyydessä kärvistelevä markkinatalousmaa Georgia. (Minun mielestäni oikea Georgia on Amerikassa.) – Joskus viime vuonna näin tai kuulin lauseen: ”Hutsulit elävät Karpaateilla”, olisiko ollut Euroviisujen historiaa käsittelevässä ohjelmasarjassa, joka taitaa taas pyöriä Teemalla. Mieleeni tulivat hemulit tai haisulit, mutta muumeista ei ollut kyse, vaikka porukan nimi onkin uskomaton. Villen ohjelman jälkeen jäin, edellä kertomani takia, katsomaan neuvostofilmiä ”Menneiden sukupolvien varjot” vuodelta 1964. Neuvostofilmit nyt ovat mitä ovat, mutta kyllähän siitä sai käsityksen hutsulien ”brutaalista ja värikkäästä elämästä”. Syvästi (kristin)uskoisia porukka tuntuu olevan, vaikka noituuttakin harrastetaan rinnalla.http://fi.wikipedia.org/wiki/Hutsulit
Täällä kotomaassa on herra Runeberg kylässä. Ostin kaikkein pienimmät tortut, joita löysin (Primula) ja toisen jo nautiskelinkin kahvikupposen kanssa. Makeaa ja kosteaahan se oli. Ennen leivoin itsekin runebergin torttuja muffinsvuoassa, niihin sai sopivasti sujautettua piparkakkumursketta, mutta enää ei kannata pakottaa itseään mässäilemään sokerilla! Kierrätysleivonnainenhan tämäkin perinnetorttu on. Herra Runeberg oli nautiskelija. Vaimo puolestaan oli pakotettu nuukailijaksi ja hän keksi tehdä korppujauhoista uusioleivonnaisia herransa makeanhimon tyydyttämiseksi. Kyllähän torttuja kerran vuodessa syö ihan mielellään nykyihminenkin!