Vastasin Karpaattien kutsuun heti, kun sellainen tuli vastaani viime keväänä virolaisen matkatoimiston sivuilta. Olin viime viikolla tänä vuonna järjestetyistä Transilvanian kierroksista viimeisellä. Matka tehtiin punaisella bussilla (ei Onnibussi), tottakai sillä punainen tuntuu olevan matkailuni väri. Bussi oli täpötäysi ja ryhmä iso. Kahdeksasta päivästä neljä meni matkoihin ja neljä vuorokautta kierreltiin unelmakohteessani Romanian vuoristossa. – Hamasta siitä asti, kun lapsena luin Pikku Heidi -kirjat, olen ollut vuorten rakastaja. Kuvittelin jo silloin mielessäni, miltä kotoinen maisema näyttäisi, jos kaikkea reunustaisi vuoristo, edes kaukaisuudessa sinisenä siintävänä. Useita vuoristoja on aikuisena tullutkin koluttua turistina. Minusta ei ole vuoristokiipeilijäksi tai laskettelijaksi. Minulle istuminen turistibussissa serpentiiniteillä tai vuorten töllistely laakson pohjalta riittää. Syksyllä vuoristo on väriloisteessaan kauneimmillaan. – Matkaohjelman mukaisesti tutustuimme ensin Marmatian puukirkkoihin ja hautausmaihin (Unescon maailmanperintökohde), Ukrainan vuoret näkyivät joen takana. Seuraavana päivänä oli vuorossa komeiden rakennusten, kansainvälisen yliopiston jalentokentän suurkaupunki Cluj-Naboca, josta pidin paljon.
Huippuhetki matkalla kuitenkin oli vierailu Branin linnassa, jota Romanian kuningasperheen jälkeläiset myyvät tällä hetkellä. Ei pelottanut, muu kuin kiipeäminen rankkoja kiviportaita pitkin ensin mäelle, jolla linna sijaitsi ja sitten vielä linnan sisällä kipuaminen. Salarappusten yläpää oli niin kapea, että pelkäsin juuttuvani kiinni! Samana päivänä käytyyin myös kunigasperheen suuremmassa linnassa Pelecissä, jossa oli hirmuinen tungos. – Matkan aikana käytiin myös Sibiun ja Sighisoaran vanhoissa kaupungeissa, jotka minusta tuntuivat lähinnä Tallinnan kertaukselta. – Vaikka olin hinkunut vuoristoon, pysyttelin visusti maan kamaralla. En kiivennyt funiculaarin kyydissä kahteentuhanteen metriin ja Turdan vanhaan suolakaivokseen (suurella EU-rahalla) perustettuun ihmemaahan kieltäydyin menemästä. EU:n taloudellinen vaikutus näkyi kaikissa maissa, joiden läpi ajoimme, kunnostettuina ja hyvinhoidettuina teinä. Jopa serpentiinitiet oli jo kunnostettu tai niitä kunnostettiin paraikaa. Köyhyys ei hyppinyt silmille varsinkaan maaseudulla, kaupungeissakaan kerjäläisiä ei näkynyt paraatipaikoilla (niinkuin meillä), vaan ne harvat, joita tapasin olivat siististi pukeutuneita ja lähestyivät huomaamattomasti. Kulkukoiria kyllä näin, mutta en niin paljoa, kuin olin etukäteen pelännyt. http://www.koirienystavat.com/fi/romanian-koirat
Branin linna; http://www.iltalehti.fi/matkajutut/2016101822479393_ma.shtml
https://en.wikipedia.org/wiki/Marie_of_Romania
Transilvanian alpit: https://fi.wikipedia.org/wiki/Karpaatit
Momondon Transilvania: https://www.momondo.fi/inspiroidu/transilvanian-nahtavyydet/
Hipsterikaupunki: https://fi.wikipedia.org/wiki/Cluj-Napoca
Marmatia: https://en.wikipedia.org/wiki/Wooden_churches_of_Maramure%C8%99
Merkinnät RSS-syötteenä