Ennen laulettiin: kiskot vievät etelään.. Niin tapahtuu nytkin, eli junat tuovat pakolaisia Pohjois-Ruotsista Etelä-Suomeen. On Euroopan raiteilla riittänyt vilskettä ja tungosta, kun kiskot ovat ensin tuoneet etelästä pohjoiseen: Unkarista Itävaltaan, sieltä Saksaan, Tanskan kautta Ruotsiin, sieltä lopulta pohjoisen kautta Suomen rajalle. VR on ”halpuuttanut” niin paljon, että matkustaman on päässyt jopa ilmaiseksi, kunhan on osannut kertoa tarpeeksi liikuttavan tarinan. Ilmeisesti tieto siitä, ettei ole suotavaa Suomessa rehvastella rahoillaan on saanut turvapaikanhakijat esiintymään rahattomina. Valitettavasti tämä ruljanssi on tuonut myös mieleen toiset junat, joissa myös matkustettiin ”ilmaiseksi”, hintana oli vain omaisuus, tulevaisuus ja elämä. Vaunuissa ei ollut ikkunoita ja oli vain seisomapaikkoja. Määränpää oli tuntematon. Näin tapahtui Saksassa yli 70 vuotta sitten. Silloisista ”vastaanottokeskuksista” vain harva säilyi hengissä. Olen monesti miettinyt, miltä tämä rehvakas (muslimeiden) tervetulleeksi toivottaminen Saksaan ja muuallekin Europpaan tuntuu eräästä kansasta. Niistä harvoista vielä elossaolevista keskitysleireiltä selvinneissä ja heidän jälkeläisissään? Juutalaisten vika oli, ei muiden elätettävänä oleminen, vaan se, että he menestyivät liian hyvin elämässä, oli omaisuutta ja sivistystä ja lahjakkuutta.
– Minäkin kansainvälistin itseäni eilen. Lähdin käymään keskustassa ja heti jäätyäni Kaisaniemessä bussista, minua lähestyi kaksi eksoottisen näköistä naisihmistä. He kysyivät, osasinko englantia ja voinko avustaa heitä rahallisesti. En voinut, varsinkin, kun kysyjän joka toinen hammas oli kultaa ja itselläni ei kohta ole varaa edes muovisiin. Sellaisesta kansainvälistymisestä en pitänyt. Sen sijaan pidin lähiömme kyläjuhlista, jossa oli teeveestä tuttuja esiintyjiäkin. Pirre (Faktahomma) oli tullut Loimaalta ja paljasti ainutlaatuisen eleganssinsa salaisuuden. Se on kokonaisuudessaan hankittu Loimaalta, tietysti. Söin lihatäytteisen sambusan, koska olin viikonlopuksi valmistanut vain kasvisruokaa: kaalikääryleitä keräkaalista ja marjapiirakkaan ostopuolukoista. Vettä ripotteli vähän väliä ja kylmähän siellä villatakissa tuli. Olin jo lähtenyt kotiinpäin, kun Bollywood -tanssijat tulivat vastaan. Käännyin takaisin. Se on tanssia joka lämmittää katsojankin, tanssijoilla on iloinen hymy huulillaan liikkeitä tehdessä. Siitä olisi nauttinut kauemminkin. Onnistuneet juhlat, kiitos järjestäjille, mikäli tätä kautta menee perille?!
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bollywood
Merkinnät RSS-syötteenä