Otetaan mitä on

Bagdadissa nuori poikamiesinsinööri alkoi kaivata breikkiä hyvinpalkatusta työstään. Samaan aikaan alkoi Facebookin tulla päivityksiä, joissa sukulaiset Suomesta kertoivat, että maa on hyvä lomakohde, jonne kannattaa tulla suuremmallakin joukolla. Eikä maksa paljon: rajalla lyödään tulijalle käteen heti 1500 euroa ja (vaatimaton) majoitus täysihoitoineen tarjotaan ilmaiseksi. Loman aikana rahaa annetaan avokätisesti lisää, täytyyhän käyttörahaakin olla. Samaan aikaan Facebookiin alkoi pukata mainoksia, joissa extremematkojen tarjoajat tarjosivat laivamatkoja Turkista Kreikkaan. Mitä extremempi matka, sen halvemmalla sai. Passin tai muiden henkilöllisyysdokumenttien puuttuminen ei matkalla haittaisi. Rajojen yli pääsi ilman papereita ja matkan varrelta voisi hankkia edullisesti väärennetyt dokumentit. Joten, matkaan vaan Turkkia kohti. Kaikki insinöörin poikamieskaverit lähtivät mukaan ja aika monet perheenisätkin. Vaimo oli muutenkin tottunut olemaan yksin kotona lasten kanssa. Matka kulki läpi Euroopan, tulihan siinä nähtyä maa jos toinenkin. Oli mukava ottaa selfieitä ja postata Irakiin jääneille sekä Suomessa odottaville sukulaisille ja ystäville matkan edistymisestä. Kun oltiin Ruotsissa, osoite oli selvä: Finland. Ruotsiin jäivät vain sotaa pakenevat syyrialaiset. Ruotsalaiset kuskasivat ilmaiseksi Suomen rajalle ja antoivat tukevammat kengät ja toppatakit, koska matkan aikana syksy oli tullut pohjoiseen. Suomessa piti ilmoittautua turvapaikanhankijaksi, että saisi kaikki edut, mitä maa auliisti antoi. Vähän pitkäveteistähän se oleilu pelkässä miesporukassa oli turvapaikkaa odotellessa, mutta olutta ja tupakkaa sai ja Alkon ovi kävi tiuhaan. Rahasta ei ollut pulaa. Eikä lopulta naisseurastakaan, enää ei tarvinnut pelkässä miesporukassa pyöriä, vastaanottokeskuksen pihalle tuli nuoria vähäpukeisia suomalaisia tyttöjä haluten tutustua etelän poikiin. Ou jee! Matkalippuja ei tulomatkalla oltu kyselty, paitsi mitä nyt laivamatkasta tarvitsi melko kalliisti (in cash) maksaa, mutta sen summan sai viikkojen aikana takaisin, kun eläminen oli ilmaista. Jos turvapaikkaa ei kuitenkaan irtoaisi, ei paluumatkastakaan tarvitsi huolehtia. Jos suostuisi vapaaehtoisesti lähtemään maasta, matkarahat lyötäisiin kouraan, niiden turvinhan voisi jäädä Suomeen tai muualle Eurooppaan oleilemaan, eihän paperittomuus ollut mikään ongelma pohjoiseen päin tultaessakaan… Jos ei vapaaehtoinen vaihtoehto kelpaisi, turvallisen paluulennon saattajan kanssa saisi ilmaiseksi. Kyllä olisi kotona Irakissa paljon kerrottavaa eksoottisesta Euroopasta, jossa kaiken sai ilmaiseksi ja palvelu pelasi!