Ennen ja nyt

13.09.2017, lila46

Viikonloppuna kävin tutustumassa Työväenasuntomuseoon Kirstinkujalla, olin suunnitellut vierailua (tietysti) jo vuosikausia. Käynti kannatti, niinkuin aina, kun saa itsestään niin paljon irti, että menee tutustumaan paikkoihin, eikä kaikki jää vain aikomiseksi. Luulin, että museo koostuu parista hellahuoneesta, mutta niitä olikin kalustettuina yhdeksän kappaletta. Seitsemän huonetta oli varustettu viime vuosisadan alun huonekaluin ja tekstiilein, aikaan, jolloin Kela ei maksanut asuntolainaa eikä Sossu silmälaseja (ei edes perusturvaa) vaan toimeentulo ja vaurastuminen oli kokonaan yksilön ja perheen omilla harteilla. Kahdeksas asunto oli autenttinen, siinä oli asunut yksinelävä mieshenkilö, jolle 80-vuotiaana, kesken muuttopuuhien oli tullut noutaja. Varsin tilavilta ja viihtyisiltä asunnot vaikuttivat, vaikka neliöitä oli vähän. Asukkaita oli monissa hellahuoneissa ollut neljä henkeä, ehkä enemmänkin. Varsin tilavan pihan ympärillä oli neljä puurakennusta, joista kolme oli kunnostettu asuntokäyttöön ja yksi museoitu. – Helsingin kaupunki oli alunperin rakentanut puutalot työntekijöilleen vuokra-asunnoiksi. Ne olivat varsin moderneja valmistumisaikanaan, kaikissa oli kakluuni ruoan valmistusta ja lämmitystä varten. Kylmä vesi tuli kraanasta, muistaakseni ensimmäisenä Helsingissä. Vessat oli sijoittu kellaritiloihinin, eikä erilliseen piharakennukseen, niinkuin yleensä. Taloyhtiön saunaa ei ollut, vaan asukkaat kävivät Kallion lukuisisssa yleisissä saunoissa. Viisikymmenluvun nuorenparin asuntoon isäntä oli rakentanut koristeellisen seinämän, jolla keittiötila erotettiin muusta huoneesta. Se muistutti jo paljon modernia yksiötä. Idylliseltähän kaikki vaikutti, mutta ankaraa elämä oli niissä oloissa, aikana, jolloin kiertotalous ja lähiruoka olivat ainoat tarjolla olevat.- Museoon on ilmainen sisäänpääsy ja vielä opastuskierroskin. Puodista voi ostaa nostalgista tavaraa. Oikein miellyttävä tuttavuus, johon toivoisin muidenkin tutustuvan!