Hyvä ja paha

23.05.2017, lila46

Aurinko paistaa, kesä tuntuu tulleen lopultakin! Eletään vaaleanpunaisten kukkien aikaa Suomessa. Elämä tuntuu paremmalta kuin pitkään aikaan. Mikäs tässä on pohjoisen auringon alla lekotellessa. Voisi kuvitella, että maailma on hyvä… Mutta, pelkkänä pellenä pidetty presidentti Trump sen sanoi: on käynnissä hyvän ja pahan välinen taistelu. Paha näyttää olevan pahasti voitolla. Ja mitä kannattaa olla humaani kun vastapuoli ei taatusti sitä ole. – En ole käynyt Englannissa moneen vuoteen, joten nykyinen käsitykseni maasta on muodostunut perin synkäksi katsomieni brittiläisten rikossarjojen vuoksi. Ainainen pimeys, painajaismaiset suuret vuokratalot luhtikäytävineen. Ihmiset, jotka ovat jatkuvassa huumepöllyssä, tapettujen ihmisten ruumiita löytyy milloin mistäkin ja pedofiilit jylläävät. Monikansallista kulttuuria karmeimmillaan. Hiljainen todistaja -sarjassa pakistanilainen nilkki sanoi nuorista koulutytöistä: ” Valkoisia huoria, ne kasvatetaan sellaisiksi.” Tietysti on olemassa toisenlainenkin Englanti, jossa puutarhat rehottavat ja nautitaan kello viiden teetä vihreille nurmikoille katetuilla pöydillä. Tätä idylliä vastaan pahuuden voimat hyökkäävät. On luonnollista, että kohteeksi valikoituvat juuri lapset ja nuoret (joita Euroopassa syntyy muutenkin vähän), heidän turmelemisensa ja tappamisensa edesauttaa pahuuden leviämistä, joka kylvää kyllä siementään ympäri maailman. Ja sikiää runsaasti. – Saksalaisilla on ikuinen trauma Hitleristä ja natseista, mutta on maailmassa ollut ja on kaikennimisiä muitakin hirmuhallitsijoita ihan meidän aikanammekin. Erilaiset aatteet ja ismit synnyttävät yllättävän samanlaisia diktaattoreja ja hirmutekoja. – Luin jutun toukokuisesta Voitonpäivän vietosta rajan takana (suomalaisten rakentamassa) Kostamuksessa. (Seura 20/2017, Mikael Vehkaoja). Artikkelia lukiessani tajusin taas kerran, että naapurimaamme Stalin oli Hitleriäkin kamalampi tappaja. –”Josif Stalin kohdisti omiin kansalaisiinsa vainoja, joissa kuoli arvioiden mukaan 25-30 miljoonaa neuvostokansalaista, siis vielä enemmän kuin toisessa maailmansodassa.”
Mutta, julma totuus lienee, että diktaattoreillekin on aikansa ja paikkansa. Yleensä heidän kukistumisensa jälkeen seuraa sekasorto ja anarkia.