Kylläpä ovat porukat kömpineet runsain joukoin ulos kämpistään aurinkoisen viikonlopun kunniaksi. Talvella näin tuskin kokonaisen kuukauden aikana yhtä paljon ihmisiä täällä lähinurkilla ja marketissa kuin tänään aamupäivällä käydessäni apteeksissa. Suomalaisten talviuni päättyy, vaikka tulisikin ns. takatalvi, päivät ovat kuitenkin valoisia. Apteekkiin menin tarkistamaan, sainko puhelimitse ja sähköisen asioinnin avulla vaihdettua lääkkeen toiseen sähköisellä reseptillä. Onnistuin! Olin kärvistellyt koko vuodenvaihteen kovissa ylävatsavaivoissa, joihin liittyi jopa huimausta, yleisen pahoinnvoinnin lisäksi. Käydessäni tammikuussa hankkimassa uusitulla reseptillä suurehkon satsin tarvitsemiani lääkkeitä, yllättäen sanottiin, ettei käyttämäni edullinen valmiste olekaan enää saatavana vaivaani. (Mainitsen tässä kauppanimetkin, vaikken yleenä niin tee.) Reseptissä olevaa Losecia ei enää saanutkaan vaihdettua ratiofarmin Omeprazoliin, vaan jouduin ottamaan toisen valmistajan huomattavasti kalliimpaa (ja tehotonta) valmistetta. Kaksi satsia ehdin niitä ostaa, sitten otin yhteyttä Fimeaan, josta tulikin asiallinen vastaus nopeasti: ”Käyttämässänne valmisteryhmässä on hiljaittain tapahtunut Omeprazol ratiofarmin kohdalta valmistemuutos, joka on siirtänyt sen toiseen vaihtoryhmään. Mikäli haluaisitte kyseistä ratiofarmin valmistetta, lääkärin tulisi kirjoittaa tuo valmistenimi reseptiinne jne..” Mistä asiakas voi tietää, jos ei lääkärikään tiedä… Loppu hyvin kaikki hyvin (ainakin toistaiseksi), väliaikaisesti käyttämäni Omeprazol Pensa 20 mg maksoi omavastuuhinnalla 35,03 euroa/56 kappaletta ja uudella reseptillä oleva Omeprazol ratiofarm 20 mg puolestaan 7,55 euroa/100 kappaletta. Kelan korvaus molemmissa on 35 prosenttia. Ihmettelen vain. Käsikaupassahan närästyslääkkeet ovat kalliita, mutta miten reseptilääkkeiden hinnoissakin voi olla jättisuuret erot? Valppaana pitää olla yksinelävän eläkeläisen, niin kauan kuin siihen kykenee!
Merkinnät RSS-syötteenä