Viime lauantaina meitä oli pienehkö joukko kirjallisen iltapäivän viettäjiä odottamassa opastamme, kirjailija Antti Tuomaista Sörnäisten metroasemalla. Eipä siinä kauan tarvinnut odotella, kun tunnelissa käynnistyi (siellä) normaali tapahtuma. Jokapäiväistä Piritorin väkivaltaa maan päällä ja maan alla. Ei siellä mamu-raiskaaja tällä kerralla ollut naisen kimpussa, vaan painijat olivat molemmat kantasuomalaisia. Vartija meni komentamaan suurikokoista känniläistä, joka oli vihaisella päällä. Ördäilijän lonkerotölkki lensi kuohuten siinä hötäkässä maahan. Vartija oli pienikokoinen mies, joten hän oli hätää kärsimässä suurikokoisemman roikaleen kynsissä. Iso osa ohikulkijoista jäi seuraamaan painiottelua, ja kamerat kaivettiin esille. Saatiinhan tapahtumasta hyvä videopätkä someen. Kenellekään ei tullut mieleen mennä vartijan avuksi, ehkä niin viisainta olikin, tietysti. Kävin kysymässä kioskin kassalta, eikö hän voisi soittaa vartijalle apua, mutta myyjä sanoi, ettei hänellä ollut numeroa. Lopulta vartija pääsi sen verran voitolle, että sai sidottua ördäilijän kädet ja hälytettyä apua paikalle. Pian tulikin kaksi suurikokoisempaa vartijaa ja häirikkö talutettiin pois. – Kaikesta digitalisoitumisesta huolimatta tuntuu, että ollaan menossa takaisin pimeälle keskiajalle. Vai ollaanko sieltä edes koskaan tultu poiskaan? Maailma on täynnä rikollisuutta ja väkivaltaa ja vauhti kiihtyy vain. Vai tuntuuko vain siltä reaaliaikaisesta tiedonvälityksestä johtuen?
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1448862874630.html
Merkinnät RSS-syötteenä