Luin eilen lehdestä, että tänään torstaina vietetään YK:n kansainvälistä ikäihmisten päivää, jota on alettu viettää 25 vuotta sitten. Mutta, tänään on myös Heijastinpäivä, joten kyllä ikäihmiset huomiossa häviävät heijastimille, noille kiusallisille, mutta tarpeellisille kapineille, jotka katoavat aina julkisessa liikenteessä liikkuessa. – Muistelen, että vielä vuosi sitten kirjoitin, kuinka mukava on herätä tietäen, ettei ole pakko lähteä mihinkään. Voi nauttia mieleisensä aamupalan aamuteeveetä katsellen. Näin on vieläkin, paitsi, ettei ole niin kiva herätä, kun heti muistaa maailmantilanteen ja telkun aukaistessaan pelkää, mitähän kauheuksia siellä tänään kerrotaan… Joskus on pakko paeta pois viestinten äärestä, mutta tietysti lehtien otsikot hyppivät silmille, jos ei ihan korvessa liiku. Yksi syksyn valopilkku viime kuussa oli Ravintolakoulu Perhon 80-vuotis juhlat. Siellä tarjoiltiin herkkuja eri vuosikymmeniltä, sain esimerkiksi kuvassa olevia perunaleivoksia, joilla en ole herkutellut varmaan vuosikymmeniin. Luulen, ettei niitä yhdestäkään Helsingin kahvilasta saakaan? Makeita olivat, joten piti tyytyä yhteen palleroon. – Asiasta kolmanteen: en pidä siitä, että täällä Suomessa kantasuomalaiset leimataan maailmaan rasistisimmaksi kansaksi. Ei ole perää, eikä kaikki typerä käytös ole vihapuhetta, kuten tutkimusjohtaja Pentti Raittila joskus lehdessä totesi. Kyllä rasimia osaavat kaikkien rotujen edustajat harjoittaa. Rasisimin kohteena oleminen on meille tuttua. Me, suomalaisina, olemme olleet mongoleiksi luokiteltuja ali-ihmisiä idän ja lännen välissä, joita on pidetty kaikkein alinpana ihmisrotuna. Esimerkiksi ”ihanassa” länsinaapurissamme suomalaisten rodullinen luokittelu otettiin käyttöön 1800-luvun lopulla. Lääkäri Gustav Retzius totesi tutkimusmatkaallaan 1873: ”tyypillinen suomalainen on saamaton, hidas, raskastekoinen ja kömpelö ruumiinliikkeissään, kaikin tavoin hyvin vanhoillinen”. Vielä 1960-1970 -luvuilla Ruotsin lehtien otsikot kirkuivat: ”En finne igen!”, kun tapahtui puukotuksia tai muita rikoksia. Natsit eivät meitä rakastaneet, niin kaukana olimme arjalaisuudesta ja Amerikkaa asutettaessa suomalaiset olivat sielläkin kaikkein halveksutumpien joukossa. Taisivat olla kimpussa ”oikeat” KKK-miehetkin, ainakin finntiaanien, jotka olivat erittäin halveksittavia rotujen sekotusten joukossa. Ruotsalainen Herman Lundborg oli sanonut, että ”rotujen sekoittuminen johtaa rappiollisiin jälkeläisiin”. Entäs sitten venäläiset, sielläkin meille on kautta aikojen naureskeltu ja pidetty hitaina ”tsuhnina”. Hitaita kyllä olemme, onhan sen viime aikojen sisäpolitiikastakin taas saanut tuta. Mutta, kaikesta huolimatta, eikö meilläkin saisi olla edes vähän kansallista itsetuntoa, emmekö saisi tuntea edes vähän ylemmyyttä, niin kauan kuin meillä vielä oma maa on? Vai pitääkö se luovuttaa ilman kritiikkiä tänne lampsiville muukalaisille?
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1438050260166.html
http://www.anarkismi.net/kapis/38suomalaiset.htm
Merkinnät RSS-syötteenä