Vietin viikon ja risat aavan meren tuolla puolen melko koleissa oloissa. Kylmää oli niin ulkona kuin sisätiloissakin. Vaikka kevät julistettiin virallisesti alkaneeksi saapumispäivänäni, talvi piti puoliaan yöpakkasilla ja päivisin hyytävällä tuulella. Kuitenkin kaikitenkin, kevät oli pidemmällä kuin meillä: lunta tai jäätä ei ollut missään ja lumikellot tunkivat esiin kovasta kasvupaikastaan runsain joukoin. Ilmassa oli kuhinaa ja kaakatusta. Oli hyvittava katsella, kuinka jotkut (kurki)aurat suuntasivat hyvässä järjestyksessä määrätietoisesti nokat kohti pohjoista, mutta sitten oli epämääräisiä hanhiporukoita, jotka lentelivät kuin päättömät linnut, eivätkä tienneet, pitäisikö suunnata pohjoiseen vai palata etelään? Ehkä kyse oli tuulista ja ilmanvirroistakin, mutta aika kummalliselta se näytti… Eilisessä Öhtulehdessä nuori reportteri kirjoitti: ”Eesti keel on luksus”, hän oli ulkomailla ollessaan toivonut, että saisi kaupasta ostaa vaivattomasti omalla kielellään haluamansa tuotteet, tarvitsematta mongertaa vieraita kieliä. Itselläni ei kaupassakäynti ole ollut ongelma missään vierailemassani maassa (valintamyymälät), enkä kokenut eilen mitenkään luksuksesi saadessani Tallinnassa ja laivalla puhua suomea, mutta kotioven avatessani tunsin kiitollisuutta siitä, että asun Suomessa. Keskuslämmitys (vaikka kehnokin) on luksusta homeisen koleuden jälkeen. – Avartavaahan se on, ja riittävän hyvää, olla Virossakin ja tutustua sikäläisiin näkökulmiin. Asioista puhutaan suoruudella, johon meillä ei ole tottunut ja virolaiset ovat tekijäkansaa siinä missä suomalaiset vatuloivat pikkujuttuja vuosikausia. Ja sillävälin kaikessa hiljaisuudessa suhmuroidaan vaikka kuinka suuria (talousrikoksia)… Ja onhan se eestin luksuskieli toiseksi yleisimmin puhuttu vieras kieli (venäjän jälkeen) meilläkin. Pole viga. – Mutta eilen katsoin femmalta dokumentin siitä, kuinka itärajamme pohjoisessa alkoi suuren pakolaisvyöryn yhteydessä ”vuotaa”, sekin ja 7000 turvapaikan hakijaa kaahasi Suomeen polkupyörillä ja romuautoilla. Näppinsä mukana äkillisessä rajan vuotamisessa oli FSB:llä, joka salli ja ehkä järjestikin koko operaation. Presidenttimmehän sai rajan suljettua keskusteltuaan Putinin kanssa. Näihin aikoihin herrat tapaavat taas pohjoissa merkeissä ja toivottavasti rajojen kiinnipysymisestä sovitaan edelleen. Aika ihmeellisiähän ne tulijat olivat, useat eläneet jopa vuosikymmeniä Venäjällä ennen turvapaikan hakua. Eikä rahasta ollut puutetta, reissu Libanonista Moskovan kautta Suomen Lappiin maksoi 5000 – 25 000 euroa ”matkanjärjestäjille”. – Ihmettelen sitä(kin), miksi Yle jemmaa erittäin hyvinä ja sopivan lyhyinä pitämäni Spotlight-dokumentit vain ruotsinkieliselle asemalle? Kuitenkin ohjelmat on tekstitetty täysin suomeksi (pakkoruotsia ei tarvitse hallita) ja useat haastateltavista puhuvat suomea?!
Kun itäraja vuoti: https://svenska.yle.fi/artikel/2017/03/26/asylsokande-cyklade-over-gransen-vad-hande-sen
Luulin aprillipilaksi: http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005147490.html
”refugees” welcome:http://ww w.iltalehti.fi/
Merkinnät RSS-syötteenä