Näin lehdessä viikolla ilmoituksen ”porkkanamarkkinoista” Senaatintorilla Tuomiokirkon edustalla. Omenanhimoni ajamana menin paikalle. Ihmisiä oli melko vähän torilla puolenpäivän aikaan, monet olivat luultavasti menneet mökille tai purjehtimaan (ilmeisesti) viimeisen kesäisen viikonlopun kunniaksi. Myyjillä oli omenoiden, porkkanoiden, kukkien lisäksi myytävänä useammalla pöydällä kirppistavaraa ja käsitöitä. Myyjät edustivat pääkaupunkiseudun eri seurakuntia. Ostin about kolme kiloa omenoita kolmella eurolla (kaupassa kilo kotimaisia omenia maksaa liki neljä euroa) ja lisäksi löysin eräältä kirppispöydältä sinisen Unikko-kahvipurkin entisen punaiseni kaveriksi. Oli syytä olla tyytyväinen ostoksiini. Porkkanoita en jaksanut ruveta raahaamaan. Istuin kirkon portailla kahvia hörppien ja auringosta nauttien. Ilmassa oli vohvelien ja makkaran tuoksua. Lavalla lauloi Jukka (Mikon isä) Leppilampi vaimoineen hengellisiä lauluja. Siinä istuessani tajusin, miten monenlaisia tilaisuuksia Senaatintorilla järjestetään vuoden mittaan. Muistin itsekin olleeni vuosikymmenien ajan osallistumassa moniin niistä. Muistoja täynnä oleva paikka. Tunsin itseni iloiseksi, jopa kiitolliseksi, siinä kauniissa ympäristössä lämpimässä ja aurinkoisessa säässä istuskellessani. Ymmärsin, miten hyvä ja helppo paikka Helsinki on elää ja asua.
Merkinnät RSS-syötteenä