Jep.Jep. Vappua on vietetty perinteisessä säässä ja perinteisin menoin. Suin surminkaan en olisi ängennyt Mantan lakitusta katsomaan 60 000 muun ihmisen joukkoon! Eikös siihen määrään mahdu jo muutaman pikkukaupungin väki Suomessa? Ahistaa pelkkä ajatus. Mutta ilmahan oli hyvä aattona verrattuna Vapunpäivään, jolloin tyydyin aamulla katselemaan tietokoneen ruudulta, kuinka Todelliset Wapunviettäjät valmistautuivat nauttimaan piknikkejään säästä ja ilmasta huolimatta (onhan näihin totuttu). Urhokkaimmat olivat olleet paikalla Ullanlinnan mäellä jopa neljäkymmentä vuotta sitten! –
Minä en kuulu näihin vapun sankareihin, vaan nautin ylihinnoitellun lounaani hyvässä seurassa runsaan kuohuviinin kera viihtyisissä ravintolatiloissa. Nyt alkoi taas tarkan markan, anteeksi euron, aika. Kun arjessa aikansa kituuttaa, voi joskus suoda itselleen juhlahetkiäkin… – Mutta kylläpä juhlamieli katosi, kun seuraavana aamuna silmäili lehtien otsikoita. Vapusta sinänsä ei ollut mitään hirmujuttuja, vaan kauhuteot olivat pidemmältä ajalta. – Eläinrääkkäys on asia, josta jo ajatus on minulle niin puistattava, etten pysty lukemaan niistä kirjoitettuja artikkeleja. Jo pelkät otsikot kummittelevat unissa pitkään: kissoja rääkätään ja jätetään heitteille, koirilla tehtaillaan pentuja karmeissa oloissa, lehmät, lampaat ja hevoset tapetaan nälkään ja jätetään mätänemään säilytystiloihinsa. Eläinten keskitysleirejähän ne navetat ovat joka tapauksessa ja sana ”tuotantoeläin” on karmiva. Kuka onkaan pahin peto? Sydämettömyys, empatian ja sympatian puute ja kyvyttömyys ymmärtää muita olentoja leimaa aikaamme. Eläinten pahoinvointi on seurausta ihmisten henkisestä pahoinvoinnista. – Eläimet osaavat huolehtia poikasistaan, jos niille annetaan siihen mahdollisuus, toisin kuin ihmiset.
täällä rakennetaan: https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005662736.html
vastuuta ei voi siirtää vapaaehtoisille: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005664291.html
Merkinnät RSS-syötteenä