Arkipäivän juhlaa

16.02.2018, lila46

Eilisestä torstaista tulikin yllättäen monenlaista iloa tarjoava arkipäivä. MTV:n aamuohjelmassa esiteltiin lomalukemiseksi sopivia kirjoja. Silloin paljastui, että Elena Ferrranten Napoli-sarjan kolmas osa ”Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät” (eikö samanniminen teos ole jollakin suomalaisellakin kirjoittajalla?) on saatavana kirjakaupoissa. Hetihän minun oli lähdettävä kirja ostamaan, vaikka se onkin paksu ja kovakantinen sekä -hintainen. Viikonloppuna pääsen sitten syventymään intohimoiseen italialaiseen elämänmenoon 448 sivun verran! – Iltapäivällä olin sopinut meneväni nauttimaan blinejä hyvässä seurassa keskikaupungille, jonne en ole viime aikoina puolikuntoisena jaksanut raahautuakaan. Bussista noustuani pääsin heti keskelle kiinalaisen uuden vuoden viettoa. Alkoi Koiran vuosi, hau, hau! City Centerin käytävällä tanssitettiin lohikäärmettä ja Keskuskadulla oli melkoinen tungos esiintymislavan edessä. Tullessamme pois ravintolasta lohikäärme jatkoi tanssiaan esiintymislavalla. Illan pimeydessä ja valaistuna se olikin paljon vaikuttavampi ilmestys kuin sisätiloissa. Komeaa katseltavaa! – Viikon mittaan luin tietenkin taas lehtiä. Vaikutuin erityisesti artikkelista ”Kannustava perusturva ottaa mallia Britanniasta” (Koillis-Helsingin Lähtitieto 14.2.2018), jossa kerrottiin, että Asmo Maaselkä on tutkinut suomalaista sosiaaliturvaa ja tullut siihen tulokseen, että paljon parempi malli löytyisi Isosta-Britanniasta. Mies on kirjoittanut 132-sivuisen pamfletin ”Kannustava perusturva”, jota voi tilata häneltä joko sähköisenä tai printtiversiona. – Diabetes-lehden luen aina tarkkaan, tällä kertaa (Nro 1/2018) minua kiinnosti erityisesti 30 vuotta sitten Suomeen tulleen kakkostyypin diabeetikon tarina. Raitiovaunun kuljettajana työskentelevä mies on syntynyt Sri Lankassa. Hänellä on kaksi loppututkintoa Lontoon yliopistosta ja lisäksi lentokapteenin tutkinto, mutta hän sanoo rakastavansa raitiovaununkuljettajan työtä. ”Osaan suhtautua rasismiin. Suomessa on loppujen lopuksi hyvin vähän rasisteja, jos verrataan vaikka Saksaan, Itävaltaan, Ranskaan tai Englantiin. Mielestäni Suomessa on ihania ihmisiä.” – Toisenlaisen kuvan yleensä saa suomalaisesta mediasta, siksi minusta oli erittäin ilahduttavaa lukea tämä maahanmuuttajan lausunto.