Kääk, posti toi äsken minulle useita perinteisiä ystävänpäiväkortteja! Itse lähetin vain yhden, koska postin lähettäminen on tehty niin kalliiksi ja perillemeno niin epävarmaksi… Urakoin kyllä siitä edestä sähköisiä tervehdyksiä. Ystävät ovat elämän suola, vaikken tällä iällä enää kaipaakaan niin tiiviitä ystävyssuhteita kuin silloin nuorempana. Ystävät ovat jokaiselle tärkeitä, tosin nykyään tuntuu, että monet ystävyssuhteet perustuvat molemminpuoliseen edun tavoitteluun. Katsotaan tarkkaan kenen kanssa kannattaa ystävystyä. Aika on kortilla, joten miksi sitä turhien ihmisten kanssa tuhlaamaan? – Mutta, koska itse olen köyhä, vanha ja niin edelleen, voin luottaa omien ystävieni ja tuttavieni vilpittömyyteen. Sen sijaan niin sanottu kansojen ystävyys ja muu senkaltainen liirumlaarum rauhanfoorumeineen ja muine pelleilyineen pistää kyllä vihaksi. Suoraan sanoen suurta kusetusta! Tällä porukalla, mikä maan päällä nyt on; ei minkäänlaista maailmanrauhaa saada aikaiseksi, se on mielipiteeni. Niin kuin nämä taas käynnissä olevat ”olumppialaiset”. En seuraa urheilua muuta kuin syrjäkorvalla, joten mieleeni ovat jääneet vain eri olympialaisiin liittyneet häväistysjutut. Alkaen Hitlerin omaksi riemujuhlakseen järjestämistä Berliinin Olympialaisista, joihin juutalaisilla oli osallistuminen kielletty. (Näin äskettäin Yleltä filmin juutalaisen naisurheilijan kohtelusta.) Tuoreessa muistissa ovat vielä Sotshin kisat, jotka olivat varsinaista korruption, dopingin ja kaikenlaisen silmänlumeen riemujuhlaa. Kyllä Venäjällä osataan. Ja entäs nyt nämä Pohjois-Korean niin sanotut rauhanelkeet? Pistää vihaksi…
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201802132200740529_ul.shtml
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201802112200736825_ul.shtml
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005563442.html
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005564485.html