Otetaan mitä on

Eilen aamupäivällä löysin itseni yllättäen Jakomäen ostarilta. Ehkä oli aikakin, sillä en ole siellä koskaan ennen käynyt. Matkani kohde ei kuitenkaan ollut Jakomäki vaan aivan toinen lähiö, jonne menevä suora bussi pyyhälsi nenäni edestä. Tuntui nöyryyttävältä jäädä pysäkille seisomaan noin 15 minuutiksi, joten päätin lähteä toiselta pysäkiltä jollakin toisella linjalla, koska halumaani suuntaan kulkee junien lisäksi useita linjoja. Nousin ensimmäiseen bussiin, jonka  muistelin poikkeavan määräpaikassani. Kun tajusin auton kaahaavan täyttä vauhtia Lahden tietä ja koukkaavan sitten tien itäpuolelle tajusin matkasta tulevan pitkähkön ja vaativan takaisinpäin tulemista. Päätin vaihtaa ensimmäiseen bussiin, jonka tiesin varmuudella menevän oikeaan paikkaan ja huomasinkin tutun numeron bussipysäkillä. Jäin sitten ostarilla pois ja muutaman minuutin odottelun jälkeen pääsin autoon, joka vei oikeaan osoitteeseen. –

Elämä on seikkailua (eläkeläiselle) siitä pitää liikennelaitoksemme huolen.  Minulla reittiopas  on omassa päässäni, tai oli, koska sekä bussi- että raitiovaunulinjat muutettiin niin omituisiksi, että aina ei voi olla varma siitä, meneekö väline haluttuun suuntaan. Eihän sillä suurta väliä ole minne joutuu, jos on aikaa, mutta kiireessä  käy hermoille epävarmuus. Ja vaikka tietäisikin oikeat linjat, niin  yleensä joutuu vaihtamaan rakkineesta toiseenta toiseen 2-3 kertaa, ja jos odotusaika on joka kerralla 10 minuutin paikkeilla, kertyy siitä nopeasti puoli tuntia. On myönnettävä, että kyllä joskus vaihdot onnistuvat hyvin eikä turhaa odottelua ole. Mutta kyllä korpeaa, kun omaa vuoroa ei tule ja siinä odotellessaa näkee kolme samannumeroista bussia ajavan peräkkäin vastakkaiseen suuntaan. Komealtahan se näyttää,   mutta  mustaan aukkoonko ne katoavat? – Kaikkinaisesta reittioppaan ja aikataulujen puuttumisesta kyllä kärsin. Sen lisäksi, että pääkopassani oleva reittikartasto on sotkettu muutoksilla, netistä on poistettu se hyvä reittiopas ja helposti tulostettavat aikataulut. Meikäläiselle, älykännykkää käyttämättömälle, on julkisessa liikenteessä suunnistaminen tehty lähes mahdottomaksi. Aika mahdotonta on edes katsoa HSL:n sivuja kannettavalla, ne on skaalattu niin kummallisen kokoisiksi. En kaipaisi tällaista jokapäiväistä jännitystä ja hämminkiä. Kaikesta näkee, että HSL:n palvelut on suunnattu vain nuorille ihmisille. Eläkeläisten rahat kyllä kelpaavat (alennuksia ei anneta ,  ei sitten millään), vaikka minkäänlaisia palveluja heille ei suoda. Parempi olisi, kun pysyisivät poissa maisemia pilaamasta. Sen takia rahastuskin lopetettiin kaikissa kulkuvälineissä. Ja istumapaikat tuntuvat olevan etupäässä niille, jotka eivät maksa mitään. Hyvähän se on satsata nuoriin tulevaisuuden ihmisiin, mutta kyllä suuret ikäluokatkin pitäisi hoidella kunnolla ja ihmisarvoisesti, niin kauan kuin he täällä liikenteessä kykenevät liikkumaan.