Väsymyksen vaivaamat

27.11.2017, lila46

Oman jokapäiväisen väsymykseni ja aikaansaamattomuuteni lasken paljolti iän ja raihnaisuuden aiheuttamaksi. Kun näkökyky tuntuu heikkenevän päivä päivältä, on turhauttavaa, että päivänvaloa näkee tuskin koskaan. Välilä on laitettava kahdet linssit päällekkäin, että näkisi sisällä lukea. Ukoilu pimeällä on pelottavaa ja liukkailla keleillä päivänvalossakin. Tulevaisuudessa on vain odotettavissa vuosi vuodelta heikkeneviä voimia, lisääntyviä sairauksia ja kipuja. Joten, mistä sitä iloa ja elämänhalua oikein repisi? – Mutta hämmästyksekseni olen lukenut lehdistä yhä enemmän juttuja nuortenkin ihmisten väsymisestä. Tajuan kyllä, että tämä ilmasto ja henkinen ilmapiiri onnistuu nujertamaan herkimmät. Heikot sortuu elon tiellä, ehkä jotkut syntyvät väsyneinä. Ketä ei ilmaston piemeys onnistu masentamaan, ankea yhteiskunta kyllä sen tekee. Näköalattomuus vaivaa nuoriakin: paljonko ilahduttaa tieto alati pitenevästä eliniän odotteesta, jos ei ole suunnitelmia elämän varalle ja uskoa niiden toteutumiseen. Voiko nuoruuden opiskeluvaihetta viettää huolettomasti, kun ei ole minkäänlaista takuuta työpaikasta valmistumisen jälkeen, edes tohtoritasolla? Tosi kyllä, maailma ja sen työpaikat ovat eri tavallalla auki uusille sukupolville, kuin minun nuoruudessani. Mutta, minkälaisena saa maamme Suomi juhlia tulevaisuudessa 200-vuotissyntymäpäiviään kun aivovuoto on vienyt täältä oppineimman ja yritteliäimmän väen? Se ei onneksi ole minun murheeni. – Kävin eilen opistoteatterin ensi-illassa katsomassa Minna Canthin vuonna 1885 julkaistua Työmiehen vaimo -näytelmää. Viisinäytöksinen teos oli typistetty kahteen näytökseen, mutta häistä hautaan yhtä kaikki ehdittiin kulkea. yhteiskunnallisena kirjailijanakin. Kaikkeen oli aikaa ja voimia riitettävästi. Tosin, piikojensa avulla luulisin… Ajattelin, että eipä maailman meno (teknisestä kehityksestä huolimatta) ole paljoa muuttunut 132 vuodessa. Vaikka nyt ollaan menossa kehityksessä kohti sukupuolineutraalia, tai ties mitä monisukupuolista ihmiskuntaa, niin ihmeen tiukasti miehen ja naisen roolit vieläkin istuvat. Ei kaikki voi olla yhä pelkkää mallista oppimisen tulosta, vaan minun käsittääkseni syntymässä saatua. Yhä on miehiä, jotka elävät mieluusti naistensa kustannuksella (koska he ovat isäntiä ja naiset orjia) ja hylkäävät lapsensa, koska ne ovat naisen; sekä naisia, jotka käyttävät kaiken kekseliäisyytensä miestensä ja perheensä elättämiseen, siihen asti kunnes väsyvät ja uupuvat. Tosin, eiväthän retkut enää onneksi ole pelkästään naistensa kontolla, koska sossu jakaa heille rahaa kannettavaksi ”Anniskeluun” ja sossun tädit suhtautuvat heihin ymmärtäväisesti. – Ihmettelin, miten kaukonäköinen nainen Minna Canth oli ja kuinka hän porvarisrouvana oli niin hyvin perillä työväen elämäst’? Joka tapauksessa, naisen osa oli hänelle moninkertaisesti: tuttu suuren lapsiperheen äitinä, kauppiaana ja vielä kirjailijanakin.