Otetaan mitä on

Kääk, kääk ja vielä kerran kääk. Taas tuli opetus siitä, ettei kannata lähteä merta edemäs kalaan. Tänään otin asiakseni käydä ison tien toisella puolella Prismassa hoitamassa asiakasomistaja-asioita luukulla netin sijaan ja tarkkailemassa ”halpuutettuja” hintoja. Sen verran hintojen alenemista näin matkallani toiseen kerrokseen, että myymälässä paistetut kappaleittain myytävät karjalanpiirakat olivat pari senttiä halvempia kuin ennen. Ylhäällä en ollut uskoa silmiäni, sillä sillähän oli pari telinettä täynnä muumimukeja, joita kävin viikonloppuna Malmilta etsimässä. Ja halvempaan hintaan: 12,50 euroa (Citymarketissa 12,95), otin heti kaksi ja muu hintojen tarkkailu jäi sillä erää. Kulkiessani Alkon myymälän ohi näin, että uusi Etiketti-lehti oli tullut ja tempaisin sen mukaani. Tämähän osoittatui onnenpäiväkseni! Mielestäni lehti on hyvä, siinä on paitsi viinitietoutta ja viinialueiden esittelyä myös hyviä reseptejä. Tällä kerralla aiheena oli amerikkalaistyylisiä brunssiruokaohjeita.  http://www.alko.fi/juoma-ruoka/

Ilmaislehdestä luin viinarallista, jota vuosikaudet aktiivisesti katseltuani, toivoisin itsekin viinien myynnin sallimista ruokakaupoissa, edellyttäen, että hinnat olisivat alemmat kuin nykyisin Alkossa (jolle kuitenkin kaikki kunnia). Jutussa sanottiin, että viisi prosenttia matkustajista toi lähes puolet kaikesta alkoholin matkustajatuonnista. Jäljelle jäävään 95 prosenttiin kuuluvana parin viinipullon (jos sitäkään) kiikuttajana olen monesti ajatellut trokausta katsellessani, että jos suurtuojat joisivat kaiken itse, he tuskin kykenisivät montakaan lastia hakemaan ennen viikatemiehen tuloa. Ja, koska Suomen kanssa haluaa välttämättä alkoholisoitua, miksi rahat pitää kantaa Viroon, kun hoito jää puolestaan Suomen maksettavaksi (niinkuin monessa muussakin asiassa)? Myös ruokatarvikkeiden nettitilaamisesta on ollut paljon puhetta viime aikoina. Kannatan sitäkin ja pidän hyvänä palveluna. Tajusin jo muutama vuosi sitten Jumbon markettien kilometrien pituisia reittejä raahustaessani, että pakko on lopulta siirtyä nettiostamiseen, jos se vain on mahdollista. Meille tosin on tulossa lähikauppa parin vuoden sisällä, odotan sitä kiihkeästi ennen nettiostoksiin siirtymistä.

Asiasta kolmanteen: katsoin eilen Dokumenttiprojektin ”Kuka piru pimeässä näkee” -tuotoksen ja tunsin kyllä myötähäpeää. Eiköhän tuo sodanaikaisen äidin/dokumentin tekijän isoäidin brutaali tokaisu kerro jo paljon! Dokumentti voi olla palkintoainesta, mutta itse olisin jättänyt sen tekemättä. Miksi piti mennä vieraitten ihmisten riesaksi ja testejä tekemään? Joillakin vain on lyhyemmät juuret kuin toisilla, se pitää vain hyväksyä. Kosteissa juhlissa voi sattua kaikenlaista ja yhdenyön suhteita syntyy vieläkin. Nykyään on kuitenkin käytössä katumuspilleri toisin kuin silloin. Tämä on mielipiteeni, enkä pitänyt dokumentista. Kaikkea on sattunut, mutta miten paljon jälkipolvien on syytä kaivella?