Tänä talvena on juuri ne karmeat kelit, joilta viime talvena (ainakin minä) vältyin. Nyt on mietittävä kahteen kertaan, uskaltaako lähteä edes alas mäkeä bussipysäkille. Eilen läksin urhokkaasti kävellen kauppaan, piha-alueella se oli tuskien taival, mutta jalkakäytävä oli onneksi enimmäkseen sula. Talvilenkkareissani on aika hyvä pito, vaikkei niissä nastoja olekaan. Irtonaisista liukuesteistä minulla on huonoja kokemuksia, enkä halua niitä käyttää. Nastakengät on löydyttävä viimeistään seuraavaksi talveksi. Mäkisessä maastossa sitä kuitenkin on luonnostaan varovaisempi ja keskittyy kävelyyn joka askeleelta. Molemmat kerrat, jolloin olen murtanut ranteeni sattuivat silloisen asuntoni lähistöllä, tasaisella jalkakäytävällä. Vedin vain niinsanotusti lipat. Pää pilvissä ei kannata talvella kuljeskella. Kaupungin keskustassahan voi liikkua normaaliin tapaan, sen mahdollistavat sulana pysyvät kävely- ja muut kadut. Lisäksi olen ruvennut aina enemmän käyttämään maan alle rakennettuja jalankulkukäytäviä, joita pitkin pääsee helposti eri kauppakeskuksiin asemalta. Perin sahaavaksi on ilmasto muuttunut. Mikään ei ole enää ennalta arvattavaa ja pidempään pysyvää. Silloin, kun on satanut lunta pihaamme ilmestyy valkoisia ukkoja. Se on yksi talven iloista tälläisenakin talvena.
Merkinnät RSS-syötteenä