Eilen kävelin ihmettelemään ikkunastani tähän vuodenaikaan näkyvää sinistä ”vuorta”. Se on aika ihmeellinen näky: alapuolella näkyy harmaata kalliota ja yläpuolella, mäen takana seisovat korkeat valkoiset kerrostalot. Mäki kukkii sinisenään lupiineita. On siellä joukossa valkoisia ja vaaleanpunaisiakin, mutta kaukaa katsoen yleisväri on lempeän tummansininen. Tänä vuonna lupiinit olivat parhaassa kukinnassaan juhannuksen aikaan, joskus ne kukkivat jo aikaisemmin. Tallustelin mäelle hiekkaista kävelytietä pitkin ja melkein törmäsin kahteen tiellä kököttävään rusakkoon, kun niillä oli niin hyvä suojaväri. Että tällaisia luonnonihmeitä on ihan Lahdenväylän välittömässä läheisyydessä! Vieraslajeja ovat sekä lupiinit että rusakot, vaikka silmäähiveleviä ja hellyttäviä ovatkin. Mistä syystä vieraslajit ovat aina voimakkaampia kuin alkuperäiset? Ei ihminen paljoa muusta luonnosta poikkea… – Luin Me Naiset -lehdestä lyhyen jutun ”Saamattomuuden vastakohta – nuori yrittäjä”, se kertoi neljästä lukiolaisesta, jotka ovat kehittäneet mustikkalimonadin nimeltä I’am Blue. Sitä minäkin haluan maistaa, vaikken makeiden juomien ystävä olekaan. Juomaa esitellään koko kesä Kazakstanin maailmannäyttelyssä. Uutinen ilahdutti ja virkisti meikäläisen kaltaista mummoakin, että on toisenlaisiakin nuoria, kuin ne jotka jäävät kotiin makaamaan ja pelejä pelaamaan. 
syvässä vedessä ne isot kalat : https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/223933-raju-ryopytys-juha-sipilalle-elamme-todellisia-vaaran-vuosia-seuraukset-jarkyttavia
Merkinnät RSS-syötteenä