Otetaan mitä on

Kaikenlaisia nakertajia löytyy sekä isompia että pieniä. Olen aina paheksunut sitä, kun ihmisasumusten ympärillä pyöriviä liian kesyjä luonnoneläimiä pasautetaan hengiltä häirikköinä. Miksei niitä voinut siirtää muualle? Mutta, nyt alan itsekin tuntea jo murhanhimoa niin pientä eläintä kuin oravaa kohtaan. Syyllistyin talven mittaan mummojen yleiseen paheeseen eli tinttien ruokkimiseen. Myös oravat löysivät apajan. Ensin kävi partsillani vain kerran viikossa suurikokoinen harmaa orava, joka käyttäytyi herrasmiesmäisesti. Myöhemmin tuli muitakin, kunnes eräs pieni ja kurjan näköinen, mutta kiukkuinen, ajoi kaikki muut pois ja vaati ruokkimista ärhäkästi eli ei suostunut poistumaaan.

Ruokin sitä, koska arvelin sen olevan emo-orava, jolla on poikasia. Häntä otuksella on ohut ja kapinenkin se on, koska raaputtaa ahkerasti itseään. Myös löysähköjä ulosteita löytyy sen jäljiltä. Tänään aloin pelätä saavani siitä myyräkuumeen tai jonkin muun inhan taudin ja päätin lopettaa ruokkimisen, koska on jo kesäkin. Lisäksi ruokittava on niin peloton, että se tuppaa sisälle jos ovi on auki ja katsoa killittää vain silmiin kun ajan sitä pois. – Tultuani tänään kotiin  menin heti avaamaan parvekkeen oven. Partsilla on muovinen arkku tyhjien kukkaruukkujen ja kaikenlaisen roinan säilytykseen. Ruokaa siellä en säilytä. Joka tapauksessa, orava oli murtautumassa arkkuun ja oli nakertanut pitkän rivin (kohtalaisen kokoisia) reikiä reunaan. Ensimmäistä kertaa koko tuttavuutemma aikana se  säikähti minut nähdessään ja säntäsi parvekkeen reunalle, mutta pysähtyi kuitenkin välillä tapittamaan minua, josko palkitsisin tekosesta siemenillä? En palkinnut ja ruokinta loppui tähän. Rajansa kaikella.

– Mitään rajaa ei kuitenkaan ole poliitikkojen raukkamaisuudella. Kaikki kolme intrigimiestä loisti poissaolollaan Suomen parhaasta tosi-TV -ohjelmasta eli Eduskunnan kyselytunnilta. Medvedevin oloinen mies oli todistettavasti hoitamassa virka-asioitaan, mutta lentäjäsankari ja renesanssiruhtinas olivat luultavasti juhlimassa loistavasti sujunutta manööveriään edellämainitun kotikonnuilla. Tuli mieleeni sellainenkin, että masinoinnin alkusysäyksenä taisi olla työministeri-Jarpan uupumus (todellinen tai verukkeena käytetty), jolla junailtiin Eliitin ehdokas hallitukseen ministeriksi, siinä vaiheessa kun Halla-ahon valinta puolueenjohtajaksi alkoi vaikuttaa todennäköiseltä. Vai käyttivätkö kokoomuus ja keskusta  renesanssiruhtinaan vallanhimoa hyväkseen omien päämääriensä ajamikseksi? Nämä arvailut nyt ovat vain oman pienen elämäni pienten aatosten tuotosta. Mutta, tympäisee niin paljon, etten jaksaisi enää yhdenkään sankarin naamaa televisiosta katsella enkä varsinkaan heidän muunnettua totuuttaan kuunnella…