Kiusaajat pysyvät entisellään

30.05.2017, lila46

Mitä ne uutisissa vouhkaa (päivä toisensa jälkeen) tulevista sateista? Ei ole vielä tullut onneksi (tai epäonneksi). Tänä aamunakin oli aivan loistava auringonpaiste. Hieman viileää oli, mutta siihenhän on totuttu. Puut alkavat olla jo täydessä lehdessä ja vaaleanpunaiset kukat vaihtuneet valkeiksi. Keväällä muutokset tapahtuvat nopeasti, joten jokaisesta päivästä pitäisi iloita, koska seuraavana päivänä näkymä on taas jo toinen. Päivä päivänä kerrallaan. – Eduskunnassa ”jauhetaan” limuviinoista. Minun mielestäni kaikki makeat litkut voisi kataa vaikka kankkulan kaivoon ja vielä oluetkin, en niihin hyllyin päin vilkaisekaan. Viinien saannin saisi sensijaan lopultakin tehdä helpommaksi, vaikka Alkot yleensä ovatkin markettien vieressä, mielellään sitä ostaisi edullisen viinin ruokaostostensa yhteydessä. – Juomisesta tuli mieleen suomalaisten toinen lempiaharrastus eli työpaikkakiusaaminen, josta viime aikoina on ollut paljon juttuja ja tyrannimaisista esimiehistä. Ihan hyvä sanoisin, lopultakin asioista puhutaan, mutta yhä nimettöminä. Sitten kun ei enää olla kyseisen viraston tai laitoksen palkkalistoilla. Ja tyrannimainen esimies senkuin porskuttaa, eikä ollenkaan tunnista itseään jutuista. – Omasta (ja muidenkin) kokemuksesta tiedän, että erityisesti valtion työpaikoilla kiusaaminen tai sen uhriksi joutuminen kuuluu työpaikkaetuihin. Joskus aikoinaan katsellessani työpaikan naispuolisia päällepäsmäreitä, tajusin, että he ovat oppinsa oppineet jo alakoulussa pienempiensä kiusaajina ja sama on jatkunut työelämässä. Ehkä vielä eläkeläisenäkin vapaaehtoistyön parista löytyy kiusattavia. Miksikä sitä omasta erinomaisuudestaan luopuisi? Koulunpihalla välitunnilla säälittävän luokkatoverinsa piirittäneet kiusanhenget ovat aikuisina yhtenä sutena erilaiseksi kokemansa työtoverin kimpussa. Usein vielä esimies esimerkkiä antamassa. – Puuttumatta ihonväriin, rotuun tai edes sukupuoleen, aina joku on liian tyhmä/liian viisas, liian ruma/liian kaunis, liian rikas/liian köyhä, liian kovaääninen/liian hiljainen, liian iloinen/liian masentunut, liian laiska/liian ahkera… kyllähän syitä löytyy. Ja kiusaajien pääjehu valistaa kyllä omalle hovilleen, mihin pahennuksen aiheuttajan ominaisuuteen pitää takertua ja siitä rangaista. Joku voi olla vain tyhmän näköinen, onhan siinäkin muilla kestämistä. Pois vain silmistä mokoma. Eikä minun mielestäni kiusaajan kohdalla ole kyse siitä, kuten usein arvellaan, että hänellä on huono itsetunto ja häntä itseään on joskus nöyryytetty. Päinvastoin, elämä ei ole häntä kolhinut eikä opettanut ja hän on saanut säilyttää mielikuvansa omasta erinomaisuudestaan ja kaikkitietävyydestään!