Otetaan mitä on

Kylläpä tämä pääsiäisen jälkeinen viikko meni nopeasti! Olihan siinä tietenkin normaalia vähemmän arkipäiviä, joten se oli lyhyempi työssäkäyville. Minullehan viikot ovat aina samanpituisia. Olin pyhät Stadia pienemmässä kaupungissa, jossa sain nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta. Tarpeen pariksi päiväksi, pidemmäksi ajaksi ehkä liikaa… Rauhan ja kiireettömyyden lisäksi tuli melko surullinen, jopa epätoivoinen tunne, kun lähes joka toinen kivijalkakauppa oli tyhjillään ennen vilkkailla kauppakaduilla. Vuokrattavaa ja myytävää tilaa riitti. Vapaita asuntoja oli myös myynnissä paljon, puolta halvempaan hintaan kuin pääkaupunkiseudulla. Kaikki tämä parin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Paikallinen liikekeskus oli pyhät kiinni, ainoastaa ruokakauppa oli toisena pääsiäispäivänä auki. Autioissa ylemmissä kerroksissa penkeillä istui vain alaikäisiä tyttöjä (kun ei ollut muutakaan tekemistä) ja heitä ahdistelevia maahanmuuttajamiehiä. Näin omin silmin. Venäläisturistit loistivat poissaolollaan. Aika masentavaa. Tässäkö on kotomaamme nyky kuva pääkaupunkiseudun ulkopuolella? – Bussissa eräs tuntematon rouva sanoi, että onhan satamakaupungissa kautta aikojen totuttu erirotuisiin ihmisiin, mutta ennen he tulivat vain käymään, nyt elätettäviksi.  Taksia itsekin ajanut sukulaismies puolestaan totesi tulevan lain vain heikentävän taksinkäyttäjien asemaa. Suosituimmat taksitolpat ruuhkautuvat (ulkopaikkakuntalaisten) autoista ja peräkylän mummot jäävät tyystin ilman minkäänlaista kuljetuspalvelua. Hintojen sääntelyn lopettaminenkaan ei tarkoita asiakkaalle edullisempaa hinnoittelua. Hinnoittelun vapauduttua liikennöitsijät saavat itse määritellä taksansa. Eikä uudistus välttämättä koidu liikennöitsijöidenkään hyödyksi, ei kait uudistusta muuten olisi vastustettu.

http://www.hs.fi/elama/art-2000005174546.html

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201704192200105389_ul.shtml

http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005179302.html