Jolunaikaan olennaisesti kuuluva juoma on nuoruudestani asti ollut glögi, jota tuohon maailmanaikaan keitettiin mustaviinimarjamehusta. Aikuisille lisättiin viinantujaus kuuman, tuoksuvan juoman sekaan haluttaessa. En muista, milloin valmiit glögit tulivat Alkoon. Muistelen, että pitkät ajat glöginä nautittiin hehkuviinin nimellä markkinoitua sekoitusta tai kuumennettua vinettoa. Nythän valmisglögejä on saatavana sekä punaisina että valkoviinipohjaisina. Yhteistä kaikille on mielestäni liika makeus. Suomalaista glögiä en tänä vuonna ole maistanut, kokemukseni rajoittuvat Blossan laventelilla maustettuun 15-prosenttiseen valkoviiniglögiin ja Tallinnasta ostettuun Talvenauding-”höögveiniin”. Edellinen oli liian vahvaa ja toinen maistui marjamehulle ja toisaalta raa´alle viinalle. Mausteita oli vähemmän. Vuosia sitten näin tutkimuksen, jossa todettiin saksalaisessa hehkuviinissä olevan vähiten sokeria Alkossa myytävistä glögin tapaisista juomista. Hintakin oli hyvin edullinen, koska juomaa myytiin litran pullossa, joka maksoi vähemmän kuin kolmen vartin glögit. Muistin tänään vanhan tuttavani, jota en kuitenkaan enää hyllystä löytänyt, mutta ostin litran pullossa myytävää Organic Tempranillo Gluhweiniä (10 %), jonka hinta oli kympin paikkeilla. Ilmoitettua sokerin määrää en etiketistä löytänyt, tai sitten se on präntätty hyvin pienellä. Makeuden toteaminen jää jouluun. Aikaisemmin, jos halusi hehkuviiniä tai alkoholipitoista glögiä maistella ulkona torilla, piti matkustaa, jos ei Saksan joulutoreille, ainakin Tallinnaan. Myönteistä on, että tänä vuonna voi joulutunnelmaan päästä Tuomaan markkinoillakin entistä paremmin.
Merkinnät RSS-syötteenä