Otetaan mitä on

Nykyisessä elämänvaiheessani tuntuu siltä, etten jaksa enää ihmetellä tai kauhistella mitään. Ihan sama. Vaikka olisi nuorempana ollut minkä aatteen tahansa puolustaja, tai muuten aktiivinen ja intomielinen, nykymaailman meno on niin monivivahteista ja tiedonvälitys niin nopeaa, että ainakin itse olen melko turtunut kaikkeen. Tuntuu siltä, että ihan sama, mitä tapahtuu. Oikeastaan olenkin iloinen siitä, etten ole nuorempi. Totta kai ihailen niitä itseni ikäisiä ja vanhempiakin, jotka ovat still going strong ja antavat (oikeita arvioita) erilaisista asioista. Harmi vain, että nuoremmat eivät halua kuunnella… Joka tapauksessa, tekisi mieleni kysyä: Kannattiko? Pakko on vain turtua senkin asian suhteen, että itse monta kymmentä vuotta työtä (pienellä palkalla) tehneenä saa nyt siitä korvaukseksi samansuuruisen työeläkkeen kuin joku pullamössö saa tukina ilmaiseksi. Ei työnhaku helppoa ole, helpompi on oleilla kotona. Totta kai tiedän, ettei työtä nykyään kaikille riitä, mutta ei kaikilla näytä olevan mitään haluakaan työtekoon. Kansalaispalkka vain kaikille. Ei tarvitse olla syntyperäinen suomalainen, riittää kun on jotenkin saanut itsensä ujutettua rajan tälle puolen. Ei koske eläkeläisiä. Kituuttakoot loppuun asti eläkkeillään. (Ei koske rikkaita eläkeläisiä.) Joten, ihan sama. Mitä välii..

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005007647.html