Otetaan mitä on

Tänään on vuoden se päivä, jolloin minulla on tapeeksi aikaa, eikä kiirettä mihinkään. Keväällä vastaavasti on päivä, jolloin olen koko ajan myöhässä ja aika loppuu kesken. Ja väsyttää koko ajan. Mutta nyt, luin aamulla lehtiä, jotka olivat jääneet rästiin, eikä kello meinannut millään näyttää kahdeksaa. Vielä on tosin, yhdet ”viisarit” siirtämättä. Eikä niitä digilaitteissa ole. Talviaika alkoi ja talvi tulee. Saa nähdä, millaiseksi ensi viikon kelit kehittyvät… – Viime viikolla ajattelin taas kerran, miten vähän nykyään on (vilpittömiä) naurunaiheita. Varsinkin telkkarissa. En katso Maikkarin suoltamia tekohauskoja tietovisoja enkä reality-virityksiä. Harvat aidosti hauskat ohjelmat löytyvät yllättäviltä ohjelmapaikoilta ja kummallisina aikoina. (Minulla ei riitä mielenkiintoa kuitenkaan hakea niitä Areenasta.) ”Noin viikon uutiset” menee lähes aina huomaamatta ohi kakkosella, mutta uusinnat olen onnistunut usein näkemään. ”Pelimies”-sarjasta olen tainnut jo aikaisemminkin mainita, se tulee kolmosen lauantai-illassa. Tosin, siinä kiroillaan paljon, mutta eihän se minua ole koskaan häirinnyt. Katsoin edellisen jakson kahteen kertaan, koska en voinut lopettaa nauramista katsottuani politiikkohahmojen ”Kymppitonnia”. ”Timo Soinin” kysymä sana oli: Suhmur-humppa, jota kukaan ei tiennyt. Juontajana toiminut pääministerihahmo hikeentyi, että eihän se ole mikään sana… Lopuksi presidenttihahmo luuli olleensa Napakymppi-ohjelmassa. ”Valitsen herra B:n”, hän muistaakseni sanoi. – On ihmeteltävää, miten eri näköiset ja eri ääniset iminaattorit osaavat luoda uskottavia hahmoja!? Mutta, aidosti enemmän naurattavat tietysti aidot hahmot tosielämän sarjassa ”Eduskunnan kyselytunti”, jonka ajakohdan muistan jo ulkoa: se alkaa torstaisin klo 16. Eihän sellainen aika ole usein sopiva edes eläkeläiselle, mutta yritän järjestää niin, että olen kotona siihen aikaan. – Sitä paitsi, miksei Suhmur-humppa voisi olla ihan oikea ilmaus Helsingin (ja koko Suomenkin) monikulttuurisessa kielenkäytössä? Joka viides kaduilla oleilija on jo vieraskielinen. On vähän outoa, kun omassa maassaan ei ymmärrä sanaakaan siitä, mitä kanssaihmiset puhuvat! Sekakielisyyttä syntyy väistämättä.

http://www.kaleva.fi/juttutupa/kotimaa/romaani-kerjalaiset/1796012

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016103022536285_ul.shtml