Kun elokuussa tulin takaisin Baltiasta, tajusin bussipysäkillä seistessäni miten paljon siistinpää joka paikassa siellä oli kuin Suomessa. Siinä bussia odottaessani ajattelin taas myös kerran: ”kun saisin edes kerran elämässäni odottaa bussia ilman tupakankatkua.” Mutta ei, joka kerta, varsinkin jos joudun odottamaan vähän pidemmän ajan, myöhästyttyäni edellisestä bussista, paikalle ehtii yksi, joka pilaa ilman muilta odottajilta. Usein tupakoitsijat ovat niin röyhkeitä, että tulevat suoraan toisen viereen katoksen alle sytyttämään syöpäkääryleensä. Ulko-ilmassahan siinä ollaan, mutta kyllä käry pistää yskimään niin, että tupakoimattoman on siirryttävä mahdollisimman kauas katkusta. Ja väsyneitä nämä tupakansytyttäjät myös ovat: he istua rehottavat katoksessa penkillä, oli sää mikä tahansa. Ja loppujen lopuksi, kun bussi tulee, tupakoitsijat jättävät merkkinsä: tumppi viskataan maahan, olipa se minkä pituinen tahansa. Juuri tähän kiinnitin Baltian kaupungeissa huomioni: maassa ei ollut tupakantumppeja, ei edes bussipysäkeillä. Mitä herrakansaa suomalaiset tupakoitsijat luulevat olevansa, koska jättävät törkynsä muiden siivottavaksi? Toisaalta on olemassa vapaaehtoisia tumppien kerääjiä, jotka ovat ryhtyneet toimeen, kyllästyttyään epäsiistiin ympäristöönsä. Itsenikin pitäisi ryhtyä tuumasta toimeen, onhan niitä tumppeja omassa pihassakin ja portaikoissa. Ja aina haisee (ja yskittää), uudesta laista huolimatta, koska kaikkia taloyhtiössä käry ei haittaa.
Kuva: näkymä lähipysäkillä viikonlopun jälkeen
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1474515636284
http://www.hs.fi/kotimaa/a1474598909109
http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1474519156597
Merkinnät RSS-syötteenä