Otetaan mitä on

Kovin pienet ovat (köyhän) ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa maapallon, maanosan, maan tai kaupungin elinoloihin ja kehitykseen. Tai edes oman elämänsä kehityssuuntaan. Parempaa ei ole tulossa. Kaikki (epätoivottava) etenee vääjäämättömästi, eikä voi muuta kuin tuntea voimattomuutta maailman menoa seuratessaan.  Apua, maailma, haluan ulos! En tiedä, pitääkö vajota lopullisesti epätoivoon vai odottaa edes jonkinlaista pilkahdusta siitä, että paremmat ajat ovat tulossa. Kait se on vain päivästä päivään yritettävä keskittyä elämään kulloinkin menossa olevaa hetkeä muistelematta menneitä tai ajattelematta ”sitku” -ajatuksia. Ja, kuten kaikenlaisista keskustelufoorumeista ja yleisökirjoituksista saa lukea, helpompi on keskittyä pieniin asioin, joita itse ymmärtää ja joihin on kenties pieni vaikutusmahdollisuus: roskaamiseen, meluhaittoihin, kotieläinten pitoon, villieläinten aiheuttamiin harmeihin, toisten ihmisten käytökseen ja heidän saamiinsa etuihin jne… Ilmoista en ainakaan minä ole voinut viime aikoina valittaa. Vaikka sääennustuksissa on povattu joka päivä sadetta, ei sitä ole tullut, muuta kuin ehkä yhtenä päivänä. Aurinko on paistanut ja sadekuurot olleet kovin paikallisia täällä päin.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1470708864313

jonkunhan se pitää tehdä:
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1470536367224

veljekset kuin ilvekset:
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1470538546320.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1470626256560