Otetaan mitä on

Tänä aamuna heräsin niin sakeaan sumuun, että en nähnyt kadun toisella puolella olevaa suurta taloa. Eilen sen sijaan oli kaivattu välipäivä kaiken sumeuden keskellä. Silakkamarkkinat olivat viimeistä päivää, joten suunnistin sinne. Tosin matkalla kävin Hakaniemen torillakin ja silmäilin erityisesti puolukoiden ja karpaloiden hintoja. Näin ihanan syksyisiä kehäkukkakimppuja, joita myytiin neljällä eurolla. Ajattelin tulevani paluumatkalla ostamaan kukkia, jotka lapsuudessani olivat mielestäni syksyn tunnuskuvia, mutta en sitten jaksanutkaan. Koska ilma oli erinomainen, mieleeni tuli käydä Merikadulla kirppiksellä, josta on vielä toivoa tehdä oikeita löytöjä, tosin merkkitavaroilla on hintansa kierrätettynäkin. Matkalla tuli testattua uutta raitiovaunua, joka mielestäni oli  suomalaisen näköinen sisältä ja ulkoa, penkit olivat kovia, mutta varmaan kestäviä. Kirpparilta kävelin Kauppatorille. Komeaa oli: puiden punaiset ja keltaiset lehdet, moottoriveneiden putputus, ajattelin, että eteläisissä kaupunginosissa tuntee elävänsä kaupungissa, eikä vain olevansa jonkinlainen epämääräinen lähiöasukas. Silakkamarkkinoilla oli paljon väkeä, kalojen lisäksi karpaloita ja tuoreita viikunoita rintarinnan muun myytävän lisäksi ja Relandersgrund-majakkalaiva. Ulkomaalaiset myyjät myivät marjoja halvemmalla kuin Hakaniementorilla. Kahvilat olivat molemmilla toreilla täynnä asiakkaita leppoisassa säässä. Hieno ilma, hieno päivä!