Aihetta kiitollisuuteen

16.02.2016, lila46

Joskus saa ja pystyy tällainen mummokin yksiössään unohtamaan maailmanmenon kauheuden ja oman pienen elämänsä köyhyyden. Ystävänpäivänä elämä oli yhtä juhlaa, vaikka se oli tietysti vaatinut valmisteluja jo pidemmältä ajalta. Ja jälkityötäkin, koska eilinen päivä kului tavaroita roudatessa, siivotessa ja tiskatessa. Eikä ruokaa tarvitse ostaa muutamaan päivään, vaikka ruokavalio onkin melko yksipuolinen. Mikäli leipä loppuu, kakkua riittää (unohtui pöydästä) ja jos veden saanti jostain syystä ehtyy, juon kuoharia (sain lahjaksi monta pulloa). Mieli on hyvä. Onnea on se, kun voi edes hetkittäin olla iloinen ja tyytyväinen, normaalin ahdistuksen ja katkeruuden asemesta! Tuntea ”elämisen sietämättömän keveyden”. Eniten ilahduin pinkistä kortista, jonka sain ja jossa minua (?!) kuvattiin kaikenlaisin kehuvin laatusainoin, alkaen ”päivän kuningattaresta”. Vaikka ystävien tapaaminen ja yhdessä kiireettömästi oleilu oli ihan parasta, niin silti kukkaset, kortit ja lahjat ilahduttivat todella paljon sekä avunanto tilaisuuden aikana. Mutta nyt, arki alkaa taas ja aurinkoisena alkaakin, kevät etenee vauhdilla. Arkeahan suurin osa elämästä lopultakin on, mutta juhlat, vaikka pienetkin, katkaisevat sen mukavasti. Oma kuplanikin avartui muiden kanssa keskustellessa. Kiitokset kaikille mukana olleille hyvän tunnelman luomisesta! (Vaikka kaikki ei minulta koollekutsujana ihan nappiin mennytkään.)