Ajanlasku on erinomainen keksintö. Kun vuosi vaihtuu, pääsee eroon vanhasta ja tuhraantuneesta vuodesta ja pystyy taas aloittamaan niinsanotusti puhtaalta pöydältä. Kamalaa olisi, jos elämä olisi vain yhtä ja samaa ankeaa korpivaellusta, jossa ajan kulun voisi huomata vain vaihtuvista vuodenajoista.. Kovalla ryminällä ja välkytyksellä vuosi vaihtui ainakin näillä nurkilla. Paukuttelu ja välähtely alkoi eilen illalla kuuden maissa ja jatkui nukkumaanmenoaikaani asti tämän vuoden puolelle. Eipä tarvinnut ulos lähteä. Omalta divaaniltani pystyin seuraamaan rakettien loistoa. Ilotulitus ei minulle kuitenkaan ole tärkein asia uuden vuoden vietossa. Juhlallisimmat hetket koen presidentin puheen ja uuden vuoden konsertin parissa (jota kannattaa odottaa yhä uudelleen vuosi vuoden jälkeen). Saas nähdä, minkälainen alkaneesta vuodesta tulee? Paraneeko Suomen ja maailman tilanne: ilmastonmuutos hidastuu, luonnon katastrofit vähenevät, sodat loppuvat, jolloin pakolaistulvakin ehtyy, Suomen talous kohenee ja ihmiset vaurastuvat, tai ainakin pärjäävät entistä paremmin tuloillaan, itskeskeisyys ja ahneus vähenevät, jne? Tuskin sentään. Realistisempi tulevaisuuden oletus on, että: sodat jatkuvat ja leviävät entisestään ja ilmasto järjestää epämiellyttäviä yllätyksiä milloin missäkin muodossa. Rauha ja turvallisuus tuntuvat saavuttamattomilta. Suomessa työttömyys lisääntyy ja kansa köyhtyy, lisää elätettäviä pukkaa tänne yli kaikkien rajojen, tulijoiden joukossa kaikenlaisten krimaalien määrä kasvaa. Terrorismi soluttautuu tännekin. Hallitus on avuton, levittelee käsiään ja jatkaa valehteluaan ja vatulointiaan, sekä köyhien ja sairaiden kurittamista. Sekasortoiset ovat ajat, eikä ole helppoa tulla vanhaksi nyt, kun kaikki, mitä oli ennen näyttää murenevan. Mutta, oma uudenvuodenlupaukseni on: yritän entistä enemmän elää tässä hetkessä ja keskittyä kulloinkin menossa olevaan päivään omassa pienessä elämässäni.
Merkinnät RSS-syötteenä