Nyt se on tullut, nimittäin liukkaus, ainakin täällä meillä päin. Se on paha asia jaloilleni ja terveydelleni, varsinkin pimeään aikaan, kun ei näe niin tarkkaan mihin astuu. Toisaalta, maa on paikkapaikoin valkoinen ja se on hyvä asia, koska pimeys lieventyy edes hivenen. Ihmisiin ja heidän tekemisiinsä liittyvissä kysymyksissä rajanveto hyvyyden ja pahuuden välillä on erittäin vaikeaa, ainakin minulle. Kuka on hyvis ja kuka pahis? Riippuu siitä, miltä kantilta asiaa katsoo ja kuinka joustava on arvioijan omatunto. Harmaan sävyjä on enemmänkin kuin viisikymmentä.. Onko todella niin, niinkuin mediassa jotkut nuorehkot punavihertävät toimittajat antavat ymmärtää, että maahanmuuttokysymyksissä suomalainen on aina paha rasisti ja maahantulija viaton turvantarvitsija? Suomalaisten puheet, joissa yritetään puhua realisistisesti laittoman maahantulon ongelmista, tuomitaan heti viha-/sotapuheeksi. Jos suomalainen nuorukainen hölmöyttään vetää päälleen lakanan, hän on sen luokan kukluksilainen rikollinen, että hänen teostaan jaksetaan jauhaa viikko- ja kuukausitolkulla. Kun taas hädänalainen laiton maahantulija raiskaa naisen tai heiluu puukon kanssa vastoonottokeskuksessa, niin sehän on ymmärrettävää hänen taustansa takia, eikä moisesta kannata numeroa tehdä.. En tiedä, olen ehkä itse sen luokan natsimuija, että aamuisessa maikkarin 360-syvähaastattelussa mielestäni James Hirvisaari oli se asiallisempi osapuoli (en ole hänen kirjoituksiaan lukenut, että sikäli olen jäävi) ja Enbuske omia näkemyksiään räksyttävä punavihreä partaleuka. Nyt taas ajankohtaisen Hertta Kuusisen henki elää edelleen, sen tajusin eilistä välikysymystä katsellessani ja kuunnellessani. Vaahdotaan silmät pystyssä ja suu ammollaan (minun mielestäni) pikkuasioista. Sellaista se on, kun ei osata katsoa asioita laajemmasta näkökulmasta. Mutta, mikäs minä olen sanomaan?
Merkinnät RSS-syötteenä