Valinta toimii

Terveys ja sairaudet,Yksineläminen,Yleinen

08.12.2015, lila46

Linnan juhliin saavat osallistua virkansa puolesta seuraavat ryhmät (vuosi vuoden jälkeen): hallitus, kansanedustajat, europarlamentaarikot, diplomaatit ja korkeimmat virkamiehet, heidän joukossaan ei karsintaa kutsujen jaossa suoriteta. Sen sijaan köyhiä voi jaotella, ryhmitellä, kutsua ja karsia erilaisten kriteerien mukaan. Nyt Helsingin kaupunki aikoo jaotella, kuka tarvitsee ja saa julkista terveydenhoitoa, sen mukaan, kuinka hyvin pärjää arjessaan. Häviäjiä tämän jaottelun mukaan ovat omatoimiset ja sellaiset, jotka yrittävät sinnitellä omin avuin vaikka ”pää kainalossa”. Tähän astikin olen huomannut, että jos hoitaa itseään ja kuntoaan parhaansa mukaan, siitä rangaistaan, eli terveydenhoitoaikoja ei heru esimerkiksi diabetes- ja hammashoidossa! Pitääkö siis heittäytyä mahdollisimman kurjan, siivottoman, viinalta haisevan ja hoitamattoman oloiseksi? Tällainen jaotteluhan pakottaa passivoitumaan nekin, jotka ovat ja haluavat olla, reippaita omatoimisia. Yksineläviltä viedään ne vähisetkin kontaktit toisiin eläviin ihmisiin, joita he ennen ovat terveyskeskukäyntien yhteydessä saaneet. Heidät pakotetaan buljaamaan internetin ihmemaassa, joka ei kuvalla, äänellä ja interaktiivisiuudellaankaan korvaa toisen ihmisen kohtaamista. – Entä ne harvat jäljelle jääneet ihmiskontaktit? Metro-lehden tekstaripalstalla esitettiin aiheellinen huoli siitä, keitä yksinelävien vanhusten kotiin päästetään? Jos periaate on se, että raavaista maahanmuuttajamiehistä, rotuun katsomatta, koulutetaan lähihoitajia, joita sitten passitetaan kotikäynneille, voi se päivän ainoa ihmiskontakti olla erittäin pelottava muistisairaalle vanhalle ihmiselle. Jos kokemusta maahanmuuttajista ei entuudestaan olisi, kyllä minäkin säikähtäisin, kun kotiin työntyisi musta, eri uskontokuntaa edustava, oudosti puhuva mieshenkilö. Kysyttiin myös, tarkistetaanko hoitohenkilöiksi koulutettavien taustoja mitenkään? On suorastaan itsestään perkeleestä, jos lähihoitajakoulutus takaa kaikenlaisille ryöstäjille, varkaille, raiskaajille ja hyväksikäyttäjille sisäänpääsyn vanhusten koteihin? Olkoon hoitajapula kuinka suuri tahansa, kyllä erityisesti yksineläville vanhuksille pitäisi taata suomalaista hoitoapua. Ja kuka sitä hoitoa valvoo, jos muistisairaalla ei ole omaisia, tai nämä asuvat esimerkiksi ulkomailla? Jotain inhimillisyyttä pitäisi maailmassa olla tänä kaaoksen aikanakin. Vaikka hätä maailmassa olisi kuinka suuri, pitäisi ensiksi auttaa oman alueen ihmisiä. Muistisairaille on turha pakko-opettaa kansainvälistymistä ruohonjuuritasolla.