Syksyinen elämä Viron maaseudun pimeydessä sujuu niinkuin neuvostoajalla, tai jo ikiaikaisesti. Poissa ovat kesän turistilaumat ja suvittajat. Ollaan oman porukan kesken, kaikki tuntevat toisensa ja ovat sidottuja toisiinsa moninkertaisin veri- ja ystävyyssitein. Pimeys on pilkkopimeyttä, katuvalot palavat illalla vain muutaman tunnin, että töistä ja asioilta kotiinpalaavat löytävät kotiinsa. Aamulla valot taas syttyvät pariksi tunniksi. Ulkopuolinen ihmettelee, miten aika saadan kulumaan, tuntuu, ettei virikkeitä kodin ulkopuolelta löydy. Kylän ainoa jäljelle jäänyt kauppa toimii kokoontumispaikkana ja infokeskuksena. Viikonloppuisin ohjelmaa tuovat maata kiertävät orkesterit ja näyttelijäseurueet, niinkuin kesälläkin. Harrastoiminta on kuitenkin vilkasta, neuvostoajalla perustetut harrastus- ja opintokerhot toimivat yhä. Digiyhteydetkin toimivat: Skypen välityksellä voi ilmaiseksi pitää yhteyttä ulkomailla oleviin perheenjäseniin. – Oman lomani kohokohta oli, kun illan pimeydessä ovikello soi ja ovella olivat Martin santit. Eivät he kovin pelottavia olleet: nuoria kauniisti maskeerattuja tyttöjä, jotka laulaa luikauttivat laulun. Ensikertalaisena häkellyin, enkä kyennyt hakemaan kameraa tai palkitsemaan laulajia makeisilla. Santit kiertävät Martinpäivän aattona karjaonnen takaamiseksi. Myöhemmin kiertävät vielä Kadrin santit (valkoisiin pukeutuneina) viljaonnen takaamiseksi. Vanhat perinteet on otettu uudelleen käyttöön. – Paikallista mediaa hallitsivat viikolla 45 tietenkin (Suomen) pakolaistilanne ja rasismikysymykset. Lisäksi vatvottiin, saako Juhan Parts ”eläkepaikan” Brysselistä, voittiko leipurikilpailun paras kakku, tekeekö Estonian Air konkurssin. Myös kansanedustajien tekosten eettiset kysymykset ja rouva Evelin Ilveksen uudet urasuunnitelmat lääketieteen alla puhuttivat . Suomalaisten touhut Tallinnassa ovat kestävä puheenaihe. Paikalliselta taksikuskilta kysyttiin, mitä kaikkea ”porot” ovat taksin takapenkillä touhunneet. Mies vastasi, että kysy vain, mitä ne eivät olisi tehneet? Suurin älämölö mediassa nousi kuitenkin Pelastuslaitoksen järjestämistä suurista harjoituksista Järvamaan Järva-Jaanissa, jossa demonstreerittiin tilannetta, jossa pakolaiset joutuvat liikenneonnettomuuteen ja sen jälkeen alkavat hulinoida majoituspaikassaan. Pakolaisia esittävät henkilöt olivat värjänneet naamansa mustiksi ja söivät ikkunassa banaaneja. Ei tiedetty, pitäisikö tapahtunut ottaa huumorin kannalta vai oliko kyseessä vihateko? Erityisesti banaanit rekvisiittana tuntuivat häiritsevän. Järjestäjän puolelta niiden selitettiin olevan normaalia lounasruokaa. Kyseltiin: ”Tahmanägu + banaan = sõbralik Eesti?” Joku kirjoitti syövänsä banaaneja, olematta silti rasisti. Niinkuin kuvan julkaisseen lehden otsikossa kysyttiin, ei tiedä, pitäisikö nauraa vai itkeä? Virolaista arkipäivää rasismi vierasmaalaisia kohtaan joka tapauksessa on. Lähes päivittäin sai lukea liittolaisten (USA) sotilaiden Tallinnassa kokemasta suullisesta ja ruumiillisestakin kiusanteosta ja väkivallasta. Eivät hyökkäyksiltä säästy Tarton yliopistossa opiskelevat ulkomaalaiset opiskelijatkaan, ihonväristä riippumatta. Enkä siltä ole itsekään täysin säästynyt. Varsinaiselta lintukodolta Viro kuitenkin vaikuttaa muun maailman menoon. Ai niin, oli kylään tullut kerran autolastillinen muslimejakin. Poliisi oli soitettu välittömästi paikalle. Tulijat olivat selvittäneet olevansa Suomen irakilaisia ja huviretkellä Virossa. Koska Latvian raja ja Via Baltica ovat lähellällä, en voi olla varma ”huviretkeilijöiden” vaikuttimista. Eroon heistä kuitenkin oli päästy nopeasti.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Juhan_Parts
Merkinnät RSS-syötteenä