Otetaan mitä on

Olen taas lukenut lehtiä. Luin, että turvapaikanhakijoiden keskuudessa olemme Euroopan kolmanneksi suosituin maa, Saksan ja Ruotsin jälkeen. Kai meitä nyt pidetään arvossa Euroopassa? Toivottavasti ainakin ihailemamme Saksa ja Ruotsi huomaavat, miten kilttejä me nyt olemme? Tänään puolestaan luin, että toisin kuin turvapaikanhakijoille, koulutetuille huippuosaajille maallamme ei ole vetovoimaa. (Se siitä työperusteisesta maahanmuutosta!) Suomi ei aktiivisesti edes yritä houkutella kansainvälisiä huippuosaajia tänne, toisin kuin pieni naapurimme Viro. Meillä kai luotetaan, että irakilaista saadaan tänne tarpeeksi huipputyöntekijöitä, joskus sitten 20-30 vuoden kuluttua, kun heille on ensin opetettu suomenkieli ja kustannettu yliopistokoulutus… – Eilen luin lehdestä, että Taloustieteen Nobel on annettu köyhyyden tutkija Angus Deatonille. Samasta lehdestä olin lukenut myös, että Lapinlahden sairaalassa järjestetään tilaisuus ”Köyhyyden kasvot” illalla, joten oman köyhyyteni asiantuntijana lähdin sinne. Ensin esitettiin Mikko Pielan dokumentti vuodelta 2013, ”Kuka välittää?”, joka oli kuvattu Itä-Helsingissä kirkon tekemästä hyväntekeväisyystyöstä, Myllypuron leipäjonosta ja asunnottomille kirkossa järjestettävistä avoimen oven öistä kerran vuodessa. Silloin asunnottomat pääsevät saunaan, syömään kunnolla lämpimän aterian ja nukkumaan rauhassa, edes yhden yön vuodessa, lattialle levitetyillä patjoilla siisteine vuodevaatteineen. Kovin näytti tutulta nykytilanteessa, paitsi, että filmissä patjoilla yöpyivät suomalaiset.. Dokumentissa kävi ilmi hyvin se, kuinka paljon kolmas sektori (seurakunnat ja eri järjestöt) tekee  työtä ”hyvinvointiyhteiskunnan” verkostosta pudonneitten hyväksi. Lisäksi: kuka hyvänsä voi pudota, kun vaikeudet ja vastoinkäymiset kasautuvat samalle ihmiselle. Dokumentin tekijä Piela oli paikalla, samoin joukko asiantuntijoita, yhtä hyvin paneelissa kuin yleisössäkin. Todettiin, että nykyaikana asenneilmasto on muuttunut armottomaksi, moraalikato (ihmisten hädällä tehdään bisnestä) ja näköalattomuus vaivaavat. Erilaisten tukien korotusten asemesta parannuksena nykytilaan pidettiin työpaikan saamista. Onhan se todettu, että silloin kun työttömyys on matalla tasolla, yhteiskunta vaurastuu kaikin puolin. – Poislähtiessä oli hirveän pimeää. Ratikka meni tietysti juuri nenä edestä. Pysäkillä yksinäni odotellessani kuulin omituista meteliä ja kovaäänistä puhetta. Näin, että hautausmaan viertä pitkin tuli joukko miehiä, irkilaisia ”totaalikieltäytyjiä”, ja pelkäsin, että he tulevat pysäkille.  Valmistaudin lähtemään karkuun, enää en luota siihen, että ikäkään varjelee. Onneksi porukka vain tuli kadun yli ja jatkoi matkaansa.  http://lapinlahdenlahde.fi/

Aika taikureita