Otetaan mitä on

Eilen illalla tapahtui sellainenkin erittäin ikävä juttu, että iltakahvilla korppua puraistessani irtosi useampaan kertaan paikattu ja juurihoidettu eli kuollut hammas strategisesta kohdasta. Musertavaa. Etsin heti suun terveydenhuollon päivystyksen numeron ja puolen tunnin jonotuksen jälkeen pääsinkin kertomaan asiani. Kysyin, otetaanko minut hoitoon ja saisinko väliaikaisen ratkaisun aukkoon siihen asti, että pääseen (yksityis)hammaslääkärilleni. Asiallinen naisääni lupasi, että voin tulla lauantaina, mutta pyysi soittamaan aamulla uudestaan. Heräsin ajoissa ja olin valmistunut matkustamaan Töölöön Haartmanin sairaalaan. Aloitin soittelun heti kahdeksalta ja pääsinkin langanpäähän ennen yhdeksää. Nuoren naisäänen vastatessa tiesin, että eilinen lupaus ei täyty. Likka kysyi, onko minulla särkyä ja koska vastasin rehellisesti, ettei ole; hän aloitti jankkaamisen siitä, että vain särky- ja tapaturmapotilaat otetaan vastaan, koska ruuhka on kova viikonloppuisin. Pitäisi soittaa taas maanantaiaamuna ja sitä ennen kuljeksia viikonloppu uunoturhapurona. Ei kai tässä sitten muukaan auta. Sen sanon, että arvostan enemmän asiakaspalvelussa varttuneempia henkilöitä, nuorista minulla on oikeastaan pelkkiä huonoja kokemuksia. Ei mitään ikärasismia, mutta näin vain on ollut tähän asti. Kun oma viisaus on kaikenkattavaa eikä auttamishalua ole. Ja onko todellakin kaikkien lähialueen kuntien hammaslääkäripäivystys keskitetty tähän yhteen puhelinnumeroon ja toimipisteeseen? Kun tarve kerran on kova, miksei joka kunnalla ole omaa päivystystä? Niinpä, se on tietenkin liian kallista. Rahastahan on aina kyse.