Otetaan mitä on

Luin kesän aikana Sofi Oksasen kirjan ”Kun kyyhkyset katosivat” viroksi. Törmäsin samaan lauseeseen, joka on omakohtaisten kokemusteni perusteella tullut usein mieleeni. Sanoja oli saksalainen upseeri: ” Kas tänulikkus on eestlastele täiesti võõras mõiste?” (Onko kiitollisuus virolaisille täysin vieras tunne?) Viime viikolla puolestaan tuli uusin Anna-lehti, jossa oli ajankohtaisesti artikkeli: Siskot saapuivat Suomeen. Mitkä siskot? Koko heimoveliaate on suomalaisten hourailua. Tuskin virolaiset sukulaisrakkautta meitä (poroja) kohtaan tuntevat. Joka tapauksessa, kirjoituksessa kerrottiin ”..suurin ulkomaalaisryhmämme ovatkin pääkaupunkiseudulle mini-Eestin muodostaneet ja hyvin sopeutuneet virolaiset”. Artikkelissa haastateltiin useita Suomessa asuvia naisia, annan oman kommenttini heidän sanomisiinsa.

– ”Suomalaiset ovat välittömämpiä, virolaiset pitävät vielä pidempää välimatkaa.. ja ovat varautuneempia.” Suomalaisten välittömyydestä en ole varma, mutta totta on virolaisten varautuneisuus.
– ”Virolaiset ovat kiukkuisempia” Niin totta, ainakin palveluammatissa toimivat.
– ”En voisi enää asua Virossa..Suomessa asuvat virolaiset hakeutuvat lähinnä toisten virolaisten seuraan. Täällä yhteiskunta pitää aina huolta, toisin kuin Virossa.” Totta on, että Suomi maksaa virolaistenkin lapsilisät,  sellaisillekin lapsille, jotka eivät ole koskaan käyneet Suomessa. Joskus puhuttiin, että Tallinna oli ulkoistanut sosiaalitoimensa Helsingille.
– ”Ikävä Viron nuorten käytöstapoja.” Minulla ei. Ehkä ne olivat hyvät neuvostoaikana, luulen, että sanojan olisi hyvä käydä tarkistamassa nykypäivän tavat. Minulla on tuoretta kokemusta.
– ”Nimipäivien juhlinta ihmetyttää.” Mitä ihmettelemistä niissä on? Minua ihmetyttää virolaisten ainainen juhlinta, milloin minkäkin kissanristiäisen vietto. Hääpäiviäkin vietetään joka vuosi koko kylän voimalla. Neuvostajan peruja, sanoisin minä.
– ”Apua saa, jos tarvitsee.” Suomessa voi saada ilmaistakin apua, Virossa ei koskaan, hyvä jos saa euroillakaan. Kukaan ei apua tarjoa.
– ”Ruokakulttuurissamme isoimmat erot” En sanoisi niinkään, samaa euromättöä myydään joka maassa. Virossa taitaa olla neuvostoajan peruina runsas liharuokien ja kotisäilykkeiden käyttö.
– ”Päiväkoti usuttaa vaalimaan viron kieltä.” Ei ole kokemusta, mutta varmaan niin on Suomessa.
– ”Suomalainen pukeutuu rohkeammin”, en tiedä, voihan sen niinkin sanoa.
– ”Virossa kukaan 60-vuotias ei käytä reppua niin kuin täällä.” Ei ole perää, ainakin tuntemani kuusikymppiset sisarukset kantavat reppua selässään, koska ovat oppineet siihen jo lapsena. Minä en.
– ”Suomalainen ruoka on liian puhdasta.”  Ehkä on, mutta Suomessa pystyn syömään lähes mitä tahansa,  Virossa sensijaan ensimmäisinä päivinä  mahani turpoaa ja saan monenlaisia vatsavaivoja. Kyllähän se yleensä ajan myötä hellittää..

Artikkelissa sanotaan vielä, että vuonna 2014 Suomessa oli 48 354 virolaista ja he ovat suurin maahanmuuttajaryhmä. http://ellit.fi/