Otetaan mitä on

Käväisin juhannuksen kunniaksi Tukholmassa, etteivät pyhät kuluisi pelkän pitkästymisen merkeissä. Yhtään juhannuskokkoa tai -salkoa en tänä juhannuksena nähnyt. Tosin, peli ei sen suhteen ole vielä menetetty, sillä Virossa on juhannus oikealla paikallaan eli 24.6. ja kokot roihuavat. No, jokatapauksessa osallistuin perinteiseen suomalaiseen massamatkailuun ruotsinlautalla. Laiva oli lähes täynnä, vaikka olin kuvitellut (ja toivonut) matkustajia olevan vähän. Suurin osa porukasta oli venäjän ja vironkielisiä ja joukossa tietysti olivat myös pakolliset aasialaiset ja muutama jenkki. Hidas matkustaminen on aika piinallista laivaristeilyitä aktiivisesti jo viitisenkymmentä vuotta harrastaneelle. Tukholmassa on mukava käydä, mutta ne pitkät tunnit laivalla! Luksusta on risteilystä vaikea löytää, kun tanssit on tanssittu ja vatsa terveydentilan kanssa säätelee sitä mitä pystyy syömään ja juomaan. Ei pitäisi valittaa, kun halvalla saa. Ja kuitenkin, palasin reissusta virkistyneenä, toivottavasti tämä energisyys kestää edes muutaman päivän! Ilma Tukholmassa oli puolipilvinen, mutta kostean hiostava. Takki oli ihan turha riesa kävelylenkillä jonka tein. Olin taas erilainen muori ja läksin eri suuntaan kuin muut. Ei huvittanut kävellä tahdissa porukan kanssa Slussenille asti. Enkä jaksanut heti aamulla lähteä kiipeämään Södermalmillekaan. Joten, läksin päinvastaiseen suuntaan ja kävelin pienehkön matkan Nackaan päin, ennenkuin käännyin sille ihastuttavalle kanava- ja asuinalueelle, jossa olin kerran aikaisemminkin käynyt. Skanstullin kautta kuljin Medborgarplatseni kautta Slussenille ja sieltä sitten hitaasti mäkiä pitkin välillä istuskellen laivalle päin. Innostuin valokuvauksestakin pitkän ajan jälkeen ja löysin uusia kuvakulmia tutuista maisemista. Niinkuin oheisen kuvan viemäritaide Skanssenilla.

http://www.taloussanomat.fi/kolumnit/2015/06/19/hadassa-rajat-suljetaan/20157846/145