Otetaan mitä on

Viime syksynä, kun tiesin jo muuttavani pois, sanoin joka aamu itselleni: ”Hymyile, olet Helsingissä”!

Katsoin mäeltäni kaakkoon päin ja näin Roihuvuoren vesitornille asti. Joskus, aikaisemmin, kun puissa ei ollut lehtiä, olin nähnyt merenlahdenkin siintävän. – Muuton jälkeen olin vielä muutaman päivän Helsingissä siivoilemassa ja heittämässä pois roinaa, joista en vielä muuttopäivänä ollut tiennyt otanko mukaan vai heitänkö molokin kitaan?

Piti kiirettä, sillä olin varannut bussilipun Kotkaan puoli yhdeksi. Aamun mittaan ehti käydä putkimies ja huoltomies, joiden olisi pitänyt tulla jo edellisinä päivinä. Jynssäsin viimeisiä nurkkia niin, että sormestani alkoi vuotaa verta. Kannoin roskiin kylki vääränä roinaa, mutta siitä huolimatta mukaan kertyi vetolaukun lisäksi suuri kassillinen tavaraa. – Sitten piti vielä käydä palauttamassa asumisoikeusasuntoni avaimet entuudesta tuntemattomassa kaupunginosassa, joita stadiin oli noussut kuin sieniä sateessa ja yhdessä sellaisessa asuin itsekin. Sormesta valui verta koko ajan.

Kun lopulta olin täällä kaakossa könynnyt mäkeä ylös tavaroineni, jota ennen olin vaihtanut Kotkassa taajamajunaan ja käynyt vaihdon yhteydessä juomassa kahvit Kotkan kirjaston hyvässä kahviossa, olin rättiväsyneenä lopultakin perillä. Avattuani oven sanoin itselleni eteisessä: ”Hymyile, olet kotona”! Ja sitä on ollut pakko toistaa myöhemminkin.

Kyllä, Kaakossa on kamalaa, sen voin todeta täällä puoli vuotta asuneena. Eikä elämä Helsingin ulkopuolella ole taloudellisesti halvempaa, niinkuin yleisesti luullaan. Täällä rutiköyhässä (ja yhä köyhtyvässä Kouvolassa) kunnallisveroprosentti on niin korkea, että pelkästään sen takia pienestä eläkkeestäni käteen jäävä summa pieneni yli 40 euroa! Jotkut valittavat jo neljän euron vähennyksestäkin…

Palvelut ovat maksullisia korkeasta kunnallisverosta huolimatta. Ja niitä on vähän… Diabeteshoitajalla käynti terveyskeskuksessa maksoi kymmenen euroa ja lääkärikäynti yli 20 euroa. En saanut diabeteshoitotarvikkeita, tähän asti olen pärjännyt Helsingistä mukaan saamallani neljän kuukauden liuskamäärällä. Jatkosta ei ole tietoa. Katsoin netistä, että Kymsote jakaa, harkintansa mukaan, tarvikkeita vain kuukaudeksi kerrallaan. Sairaalaan on matkaa 30 kilometriä huonohkoja teitä pitkin.

Ei kurjuutta kummenpaa! Eroavaisuuksista jatkossa enemmän. Mutta, onhan niin, että asuipa missä hyvänsä, joka paikassa on hyvät ja huonot puolensa. Näin korona-aikana olen iloinen, että ehdin muuttaa tänne vähemmän kansoitetulle alueelle. Päivittäisillä kävelylenkeilläni ei yleensä tule paria ihmistä enempää vastaan. Joskus ei sitäkään. – Mutta, vastaantulija voi olla yllättäväkin, nimittäin täällä kylillä on liikkunut susia ja karhukin!

Luoto on muutenkin erilaista, vaikka Uudenmaan raja on lähellä.  Eniten tähän vuodenaikaan kaipaan valkoisena kukkivia valkovuokkolehtoja ja vaaleanpunaisina kukkivia puita! Niitä on turha täältä hakea, eikä kielojakaan taida löytyä sitten myöhemmin. Mutta, sinililjat (Scilla) levivät hyvin tienvarsissakin roskien seassa.

Viettäkäähän korona-vappu riskejä väistellen! Minä täällä karanteenissa (ties miten kauan jatkuvassa) valmistaudun yksinäiseen vappulounaaseen.