Olen aina luullut, että suomalaiset ovat erityisen taipuvaisia yksinäisyyteen ja synkkyyteen. Mutta, nyt ovatkin asetelmat Ruotsin kanssa vaihtaneet paikkaa, koska Suomi on Maailman Onnellisin maa ja Ruotsi on maailman yksinäisempien ihmisten maa. Edellä mainittu tulee selväksi dokumentissa: Ruotsalaisen rakkauden teoria https://areena.yle.fi/1-2163346 ”itsenäisyys ja onnellisuus eivät kulje käsi kädessä”, kiteyttää yhdeksänkymppinen filosofi Zygmunt Bauman. Ohjelmassa kerrotaan, että Ruotsin demarit aloittivat vuonna 1972 yhteiskunnallisen muutoshankkeen, jonka tavoitteena oli itsenäisten yksilöiden yhteiskunta. Lapset eivät olisi riippuvaisia vanhemmistaan, eivätkä vanhukset lapsistaan. Nyt tänä päivänä yksilöllinen itsenäisyys on saavutettu, mutta ihmiset elävät yksin ja yksinhuoltajina sekä lopulta kuolevat yksin. Kuulostaako tutulta täällä onnellisten maassa? (Jossa maahanmuuttajatkin ovat onnellisempia kuin Ruotsissa.) Dokumentti ei olekaan pelkästään kuvaus ruotsalaisten kansankodista, vaan paljastaa koko pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan heikkouden….
– Tänään on sitten (virallisesti) kesän viimeinen päivä. Päivämäärä 31.8. ei vaikuta kovin vaaralliselta, mutta kun sanotaan: viimeinen päivä elokuuta, se kuulostaa kohtalokkaalta. Omassa elämässänikin muutamat elämämuutokset ovat ajoittuneet juuri tähän päivään. Entä, prinsessa Diana, jonka lyhyt elämä oli mieleenpainuva ja niin myös 
hänen kuolinpäivänsä 31.8.1997. Niin kauan siitäkin jo on… – Lainaan vielä kerran Paulo Coelhon Zahir-kirjaa, s. 45: ”Ihmisellä on kaksi suurta ongelmaa: ensimmäinen on tietää milloin aloittaa, toinen milloin lopettaa”. Mielestäni siinä kiteytyy koko ihmiselon vaikeus. Aloitin tämän blogin kirjoittelun muistaakseni vuonna 2014 ja nyt olen koko kesän tehnyt lopettamistyötä. Tulin siihen tulokseen, että lopetan elokuun lopussa ja päätös pitää. Vähennän tästä lähtien henkilökohtaisen mediaseurantani minimiin. Maailma etenee väistämättä (valitsemaansa) suuntaan, kaipaamatta minun tarkkailuani ja mielipiteitäni. Ja Suomi jatkaa aikaansaamatonta politiikkaansa kykenemättömänä tekemään päätöksiä tai tehden huonoja päätöksiä. – Jos minulle vielä tulee hinku tehdä muistiinpanoja, ryhdyn oman elämäni hipsteriksi ja raapustan päiväkirjamerkintöjäni ihan yksityisesti ruutuvihkoihin lyijykynillä. Kumpiakin minulla riittää. – Mutta, tulkoon mitä tulee ja tapahtukoon mitä tapahtuu, sanon Lauri Tähkän laulun sanoin: ”Mä en pelkää”.
Viime hetken lukuvinkki: eilen tulleessa Seura-lehdessä 35/2018 oli (ainakin) pari hyvää artikkelia:
s. 20 ” VAKE Oy – Valtion superyhtiö tyhjän panttina” (käsittelee valtion omistajanohjauspolitiikka) ja
s. 40 ”Syntynyt kiertämään” (kertoo valkoisiin kohdistuvasta Irlannissa),
ja kyllä pääkirjoituskin oli ajankohtainen.
kotomaamme nyky kuva: https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/201808292201158820_we.shtml
Merkinnät RSS-syötteenä