Otetaan mitä on

Jatkan juttuani eteläisestä naapurimaasta, kun alkuun pääsin. Luin siellä monia mielenkiintoisia artikkeleja eri lehdistä. Näkökulma on täysin toinen, kuin Suomessa, vaikka huomattavan paljon oli lainauksia Ylen uutisista, Helsingin Sanomista ja Suomen iltapäivälehdistä. – Joka tapauksessa, vietin hienon äitienpäivän yksikseni Pärnussa. Ilmakin oli lämmin, taisi olla ensimmäinen kerta viikon aikana. Kävin ensin Rahva Raamatussa ostamassa itselleni pari kirjaa lahjaksi. Sen jälkeen siirryin kahvilan puolelle kakkukahveille (pistaasia-tuorejuustotorttu), siellä olisi alkanut konsertti, mutta minulla oli mielessäni suurempi tilaisuus. Pärnun konserttimajassa tarjottiin ilmainen konsertti äideille. Lämpiöissä join pienen pullollisen proseccoa. Kuten on tullut todettua, virolaiset ovat laulurahvasta ja sen huomasi esiintyjistä. Lapset opetetaan pienestä pitäen esiintymään suurellakin lavalla. Juurevan virolaisen miehen alut nelivuotiaasta alkaen lauloivat ja soittivat äideille. Kyllä tyttöjäkin esiintyi ja muutamia isiä. Sali oli täynnä ja tunnelma hyvä! Panin muuten merkille, että esikko on samanlainen äitienpäiväkukka Virossa kuin valkovuokko meillä. Tosin valkovuokothan kukkivat jo aikaa sitten.. Muutenkin kukkakimput Virossa olivat sitä tyyliä, että paljaat kukkien varret sidottin yhteen, mitään muuta vihreää ei ollut. Se oli tyylikkään ja pelkistetyn näköistä. Keräsin itselleni kotimatkalla esikkokimpun. Ensimmäisen ikinä. Enimmäkseen olen vain ostanut kaupasta jalostettuja esikkoja. Vaikka, tietääkseni Suomessakin niitä kasvaa, ainakin Ahvenanmaalla? Virossa esikko on myös tärkeä lääkekasvi, jota kerätään ja kuivataan omiksi tarpeiksi.