Otetaan mitä on

Vietin viikon Virossa keväisestä luonnosta nauttien. Ilmat olivat hyvät, milloin oli viileää, milloin lämpimänpää, vettä satoi onneksi vain eilen, joka oli takaisintulopäivä. Ruoho oli vihreää lahden toisella puolella. Ojien ja jokien reunat olivat runsaiden rentukkapöheikköjen peitossa, se oli keltaisen värin juhlaa! Suomessa muistan nähneeni rentukoita viimeksi lapsena. Meikäläiset vesiväylät ovat kai liian myrkyllisiä, tyyliin Mätäoja? Mutta, toisaalta ei pitäisi mennä niinsanotusti merta edemmäs kalaan, täällä kallio parvekkeeni läheisyydessä kukkii sinisenään orvokkeja! Ne ovat ihmeellinen ilmentymä luonnon elinvoimaisuudesta karussa maaperässä. – Jos luonto antoi paljon esteettisiä nautintoja ja mielihyvää naapurimaassamme, niin kyllä taas kerran ihmettelin sikäläisen ihmisluonnon karuutta ja tylyyttä. Tunnen jopa joutuneeni rasistisesti kohdelluksi, vaikka heimoveljiä ollaankin. Suomalaisia sanotaan tylyiksi ja juroiksi, mutta eipä se kohtelu Virossakaan hääviä ole ulkomaalaisia kohtaan! Tietysti on mukavia ja ystävällisiä ihmisiäkin, mutta joissakin paikoissa osoitetaan selvästi, että et kuulu joukkoon, vaikka olisit tuttu pidemmältäkin ajalta.. On oma väki/tunkeilijat. Tietysti virolaisten käyttäytymistä selittää pitkälti kansan pienuus ja historia, mutta usein joudun kuitenkin ihmettelemään..

http://balticguide.ee/fi/