Otetaan mitä on

Pimeää on, mutta sateen ropina ikkunaan on kodikasta. Kyllä se vapuksi valkenee.. Ilmasta johtuen, lähdin ostoksille Sittariin välttyäkseni pitkistä ja kosteista kävelymatkoista. Vaihtoaika sattui olemaan pitkä (11 minuuttia), ja kun paikalle tuli pikkubussi, jollaista en ole ennen käyttänyt, uteliaisuuttani menin sinne. Olin aikaisemmin luullut, että kyyti on jotain kutsuplussatyyppistä eli, että pitäisi ilmoittautua etukäteen. Ei tarvitse, pelkkä matkakortti riittää. Bussi kierteli mäkiä ylös ja alas, näin taloja ja maisemia, joita tuskin koskaan kesälläkään jaksaisin jalan käydä katselemassa. Muut matkustajat olivat itseäni vielä hieman vanhempia eläkeläisiä. Minusta se on hienoa, että korkealla mäelläkin asuvat ihmiset pääsevät ostoksilleen ja takaisin lähes kotiovelleen bussilla! Muuten taitaisi netistä tilaaminen olla ainoa keino. No, aikaahan se maisemamatkailu vei puolet enemmän kuin suorempaa reittiä ajavalla bussilla, mutta haluamalleni pysäkille pääsin yhtäkaikki. Takaisin tulin kyllä tavanomaista reittiäni. Eivätkä ne tämän päivän seikkailut vielä tähän loppuneet, kohta alan katsoa Valtiopäivien avajaisia ja iltaohjelmaakin on tiedossa. – Kesä lähenee vääjäämättä, mikä onkaan Suomen paras kesäkaupuki…