Otetaan mitä on

Eilen, kyllästyttyäni vaalihöpinöihin ja ehdokkaiden (puolueidensa puheenjohtajien) naamoihin en jaksanut katsella ”suurta” vaalitenttiä loppuun. Huomasin, että Femmalta tuli (uusintana) dokumentti: Ilman rahaa. Se kertoi oman ikäluokkani saksalaisesta rouvasta, joka on omien sanojensa mukaan elänyt onnellisena 15 vuotta ilman rahaa ja asuntoa. En ollut aikaisemmin kuullut kyseisestä henkilöstä. Ei hän minusta kovinkaan onnelliselta eikä sympaattiselta näyttänyt. Stressaantunut olisin itsekin, jos nyt eläkeläisenä joutuisin (pääsisisin?) matkustelemaan ympäri Eurooppaa, tiedossa vain viikoksi majapaikka. Rouva näytti olevan luento- ja erilaisten tapahtumien puhujana kiireinen etenkin Italiassa. Eräs italialainen koulupoika totesi tilaisuuden jälkeen, ettei hyväksynyt rouvan elämäntapaa ja että nainen eli hänen mielestään muiden kustannuksella. Olen aika paljon samaa mieltä. Järjestävät tahot maksavat hänen luentomatkansa ja oleskelunsa paikan päällä. Kait kirjan julkaisustakin saa tuottoja? Kuvaavaa oli, että kun RAI:n juontaja totesi Heidemarien olevan pukeutunut tyylikkäästi punaiseen leninkiin ja kenkiin, haastateltava menetti esiintymiskykynsä. Hyvinpukeutuneelta ja -hoidetulta tämä saksalainen yksinelävä eläkeläisrouva minustakin näytti ja ihmettelin, kuinka se on mahdollista? –  Ehkä seuraavaksi voitaisiin järjestää Suomessakin kisailu: Sata päivää ilman rahaa?! Itse olen sen jo kokenut jäätyäni yhdeksänkymmentäluvulla työttömäksi. Eilisessä ohjelmassa näytettiin myös, kuinka naiset keräsivät Torinossa torilla maahan pudonneita ja jätettyjä kasviksia. Ne olivat joka tapauksessa ilmaisia. Täällä Suomessa viikon ilonaiheeni ovat olleet punaiset ja rapsakat (K-ryhmästä ostetut) terttukirsikkatomaatit puolen kilon pakkauksessa. Niitä ennen olin saanut  Alepasta täydellä hinnalla pari rasiaa kirsikkatomaatteja, jotka kyllä näyttivät rasiassa kunnollisilta, mutta avattuani rasian jo päällimmäisetkin tuntuivat nahkeilta ja pari alimmaista oli jopa vihreässä homeessa. Ei hyvä, eikä naurattanut! Olisi tietysti pitänyt palauttaa kauppaan.. Olen huomannut, että pieniä kirsikkatomaatteja kannattaa ostaa mieluummin tarjouksesta (alle euron), silloin ne ovat kunnollisia nopean vaihtuvuuden ansioista. Eli, jos ruokaa saa ilmaiseksi, voi tyytyä kakkoslaatuunkin, mutta kalliilla rahalla maksettaessa pitäisi saada syömäkelpoista tavaraa! http://livingwithoutmoney.org/about-the-film/about-heidemarie/

Lukemista viikonlopuksi, vaikkei liitykään ylläolevaan: http://www.hs.fi/kulttuuri/a1429154409709