Otetaan mitä on

Vaalien kanssa ei ole mitään tekemistä tämän päiväisellä jutullani, vaikka vihreistä asioista puhunkin. Tunsin eilen itseni harvinaisen nuutuneeksi ja aloitekyvyttömäksi ehkä johtuen puolen vuorokauden paastosta. Juotuani aamukahvit kahteen kertaan virkistymättä puoleenpäivään mennessä, valmistin lounaaksi vihreän salaatin lisukkeineen: jääsalaattia, kurkkua, tomaattia, punasipulia sekä yksi kananmuna ja rasiallinen tonnikalaa. Se annos virkistikin ja koska iltapäiväinen tapaaminen kauppakeskuksessa peruuntui, lähdin ulos parin kilometrin lenkille. Ennen sitä ajattelin, että lisäproteiinia olisi hyvä nauttia illemmalla ja muistin, että jääkaapissa oli kermarahkapurkki ja kananmunia (pääsiäisen jäljiltä). Muistin myös aikoinaan Venäjällä aamiaisella usein tarjotut syrnikit eli rahkaletut. Tein taikinan turpoamaan ennen uloslähtöä. Tapasin lenkillä muutaman koirakaverini emäntineen, mutta puolivälissä alkoi pukata hikeä ja heikottaa. Hypohan se sieltä hyökkäsi, eikä mitään syötävää ollut mukana. Vapisuttavassa olotilassa sain raahauduttua mäen ylös ja kotiin. Laitoin heti lettupannun tulelle. Taikina oli paksuhkoa ja olisi vaatinut hitaan kypsentämisen, mutta ensimmäiset pannulliset lähes paloivat, kun oli niin kiire saada hiilihydraattia. Tosin, näihin lettuihin tuli vain yksi desi jauhoja. Kun sain kaikki paistettua, vietin lokoisan hetken syömällä syrnikkejä espanjalaisten rasiamansikoiden kanssa. Rasiassa puolet marjoista oli raakoja ja puolet liiskaantuneita suomalaisen myyntitavan mukaan, mutta hyviä olivat! – Illalla vietin vielä laatuaikaa, värissä pysyen, saudiarabialaisen elokuvan parissa. Siitä selvisi, että rivointa, mitä islamistisissa maissa voi olla, on nainen polkupyörän selässä! En ollut tiennyt. Elokuvan päähenkilö oli kuitenkin tyttö, joka halusi oppia ajamaan pyörällä ja ostaa vihreän polkupyörän. Kun päähenkilö kaatui opetellessan pyörälläajoa, hänen äitinsä huusi: ”Menikö neitsyys?” Järkyttävää oli nähdä, kuinka mustiin pitkiin kaapuhin ja huiveihin verhotut pienet ja nuoret tytöt kävivät koulua, jossa Koraanin luku tuntui olevan pääaine. Pihallakin oppilaita kehotettiin olemaan näkymättömissä, ja varsinkin kuulumattomissa, etteivät miehet heitä näkisi tai kuulisi. Siinä on kulttuuri, joka on ainakin yrittänyt lannistaa naiset täysin. Onneksi aina jotkut nuoret tytöt ovat vielä lannistumattomia! Elokuva on nähtävillä Areenassa:http://areena.yle.fi/tv/2197136