Otetaan mitä on

Joskus elämässä sattuu sentään pieniä onnistumisia (paljon suuremmilta tuntuvien) epäonnistumisten ja epäonnen lisäksi. Aurinkokin paistaa. Olin kaksitoista tuntia syömättä laboratoriokokeita varten, joten lähdin labraan vasta yhdeksän maissa aamulla. Tosin, paastoamisesta esiintyy erimielisyyttä, onko diabeetikon paastottava, vai voiko hän tulla kokeisiin kevyen aamiaisen syötyään. Tällä kerralla paastoamista vaadittiin. Kova nälkä oli, mutta verensokeri niin paljon korkealla, että tiesin kestäväni jopa tunnin jonotuksen. Uloslähtiessäni kuulin paloautojen huutavan ja näinkin paikalleen pysähtyneen autojonon. http://www.hs.fi/kaupunki/a1305946527936  Se ei minun menoani häirinnyt, vaan ehdin omaan bussiini juoksemalla. Terveyskeskuksen labrassa oli vain kaksi numeroa ennen minua, joten olin jo ennen kymmentä takaisin kotona ja pääsin nauttimaan aamiaistani. Lehdestä luin, että Turkin diktaattoriksi luokiteltava mahtimies Recep Tayyip Erdogan uhkailee jo paaviakin. Surullinen asia on mielestäni Turkin haikailu suuruudenhullusti takaisin ottomaani-imperiumin aikaan. Eivät kaikki turkkilaisetkaan ole tilanteesta mielissään. Mustafa Kemal Ataturkin perustama maallinen valtio ”yksi maa, yksi kansa, yksi kieli, yksi kulttuuri”on Erdoganin johdolla menossa, ja mennyt, kohti tiukkaa sunni-islamismia. Ollessani viime vuoden lopulla Kappadokian kierroksella, maassa vieraili samaan aikaan Volodja-setä ja suuret kahdenkeskiset kauppasopimukset solmittiin. Pistää ajattelemaan, kuinka hyvin länsimaiden taloudelliset pakotteet purevat, kun Venäjä on solminut kiihtyvällä vauhdilla sopimuksia EU:hun kuulumattomien maiden kanssa. Sitä paitsi, mieltäni askarruttaa, kuinka Kreikka löysi niin nopeasti rahat lainaeränsä maksuun heti pääministerinsä Venäjän vierailun jälkeen? Syvässä vedessä suuret kalat kutevat…