Otetaan mitä on

Kesäiset ilmat pitävät meikäläisen eläkeläismummon kiireisenä, kesästä on otettava kaikki irti, niin paljon kuin voimat riittävät, ettei tarvitse katua sitten kun tulevat ne huonommat ajat. Ja nehän tulevat kuitenkin. Rhodot on nähty, terasseillakin istuskeltu, viritytty samban tahtiin, Teurastamon markkinoita ihmetelty ja Mustikkamaan rannoilla istuskeltu. Eikä siinä tainnut vielä olla kaikki. Joka tapauksessa paljon jää nähtävää ja koettavaa vielä lähiviikoiksikin. Tuppaa unohtumaan, että kesähän on vasta alussa. Mutta, toisaalta juhannus on jo aika lähellä ja päivät lyhenevät… Samat touhut joka kesä, mutta eipähän ole tänä kesänänä vielä kylmän kohmettamana tarvinnut odotella auringon esiintuloa.  Siksi  on kiire olla ulkona niin paljon kuin mahdollista. – Asiasta toiseen: seikka, joka kauhistuttaa ja kummastuttaa meikäläistä oli kesä tai talvi, on se, kun toiset ihmiset alkavat kertoa, mitä olen sanonut tai tehnyt joskus vuosikymmeniä sitten. Eikä itselläni ole mitään muistikuvaa kyseisen ajan tapahtumista tai sanomisista. Ja jos jotakin muistan, se on  jonkun muun sanat ja teot.  Sen muistan kuitenkin, että aikaisemmin oli aina niin kiire mennä ja touhuta, ettei siinä paljoa harkinnut, mitä tuli puhuttua ja toisaalta muidenkin kuuntelu jäi vähäiseksi. Sitäpaitsi olen aina pitänyt itseäni niin vähäpätöisenä henkilönä, etteihän kukaan voinut minun puheitani todesta ottaa…

”Ei äänestäjillä ole väliä, ääntenlaskijoilla on”; https://www.ksml.fi/ulkomaat/Irakissa-tuli-tuhosi-%C3%A4%C3%A4nestyslipukkeiden-varastoa-ennen-uudelleenlaskentaa/1211224